Villasethäät

Nykytilanne antaa monille aikaa pohtia omia hääsuunnitelmiaan uudelleen. Olin itse siinä käsityksessä, että monet hakevat juomat häihin (ja myös moniin muihin juhliin) Virosta. Nykyisessä tilanteessa tämä ei ole mahdollista matkustuskiellon vuoksi. Teimme alkumaljaa varten itse hunajasimaa. Reseptinä käytimme Suomen Mehiläishoitajan Liiton sivuilta löytyvää  reseptiä . Hunajasima 4 l vettä 450 g hunajaa 2 sitruunaa ripaus hiivaa Sima saikin paljon kehuja, mutta niin saivat myös muut juomat. Heti alkuun on myös todettava, ettei kyseessä ole kaupallinen yhteistyö. Nykytilanteessa haluan itse suositella pienpanimoita juhlajuomien valmistajana, sillä kyseisellä alalla koronakriisi ja ravintoloiden sulku on syönyt asiakkaita.  Meidän häissämme tarjolla olikin paikallisen pienpanimon Panimo Honkavuoren juomia. Juomavalikoimaan valikoitui sekava seurakunta erilaisia oluita sekä panimon Työ-siideri. Alun perin pohdimme jotakin tiettyä olutta, jota...

Hei, siitä onkin aikaa, kun olen viimeeksi avannut tämän blogin. Aikomukseni on ollut kirjoittaa kaikesta, mutta kevään tapahtumat koronarintamalla ja jaksamisen saralla ovat hidastaneet tähän ryhtymistä. Pitihän siinä yksi kandidaatintutkielmakin puurtaa pian häiden jälkeen. Saimme myös viimein perheasunnon, jota olemme jonottaneet pitkään. Nyt kun viimein tavarat alkavat löytää paikoilleen ja koulutyöt alkavat olla paremmin kasassa uskallan avata sanaista arkkuani tännekin. Ennen vanhaan avioliiton kestävyys testattiin rakentamalla yhdessä omakotitalo. Nykypäivänä se taitaa olla tämä koronakaranteeni. Virallisessa karanteenissahan me emme ole olleet ja tietääksemme emme kyseistä tautia ole sairastaneet. Itse kuulun useammasta syystä riskiryhmään ja olemme aikalailla vetäytyneet omiin oloihimme. Opinnot hoituvat sujuvasti etänä ja ystävät auttavat kauppareissuissa. Kyllä siinä on toisen naamaan ehtinyt ihastua ja vihastua vähän päivästä riippuen. Onneksi meillä on toisemme. Hääm...

Kohta räiskyvää avioelämää takana yksi viikko ja on viimein aika lopettaa radiohiljaisuus. Facebookin ja Instagramin puolella kuvia hääpäivästämme on näkynyt jo hieman, mutta nyt on viimein aika ryhtyä ruotimaan asioita yksi palanen kerrallaan. Tekisi mieli alkaa puhua ensimmäisenä pitkään salassa pidetystä hääpuvusta. Haluan kuitenkin aloittaa sillä, ettei kaikki mennyt kuten Strömsössä. On paljon asioita, jotka yksinkertaisesti unohtuivat. Ne ovat asioita, jotka hieman toki itseä ehtivät harmittaa, mutta oikeasti niillä ei ole mitään merkitystä. Tällä haluan rohkaista häitään suunnittelevia rentouteen: Kaikki ei tule menemään kuten olette suunnitelleet, mutta silti päivä pysyy yhtä taianomaisena. Nyt kerronkin joitakin asioita, jotka unohtuivat tai menivät mönkään. Osa niistä onneksi myös ratkesi viimemetreillä ihmeellisen ihanilla tavoilla. 1. Häämarssi Vielä viimeisinä päivinäkään en lakannut murehtimasta häämarssia. Syynä tähän oli, suutarin lapsilla ei ole kenkiä (isäni on...

Emme olisi mitenkään selvinneet häistä ilman laajaa ja osaavaa häätiimiämme, joka koostui sekä lukuisista bestmaneista ja kaasoista, kuin myös muistakin läheisistä ystävistä, jotka kantoivat oman kortensa tähän isoon kekoon. Nämä häät todellakin järjestettiin talkoovoimin ja jokainen on kiitoksensa ansainnut.  Kuva: Oona Heikkinen Kaasot ja bestmanit huolehtivat upeasti asioista niin, että saatoimme viettää häitä edeltävän yön kotona stressaamatta eikä juhlapaikalla järjestelyitä nyhertäen. Samoin jälkisiivous jäi heidän kontolleen ja saimme kaikessa rauhassa viettää hääyötämme hotellilla. Myös hääjuhlan aikana saimme olla matkustajia, eikä tarvinnut huolehtia enää mistään. Kiitos Emppu, Oona, Krista, Lilli, Kietsu, Teemu, Mika ja Jatsi.  Myöhemmin keväällä – kunhan pöly tässä ehtii vähän laskeutua – järjestämme kiitosjuhlan kaasoille ja bestmaneille. Lisäksi olen luvannut kaikkien kaasojen ja bestmanien saavan itsensä näköiset villasukat jalkoihinsa kiitoslahja...

Sunnuntaina kävimme messussa kotiseurakunnassamme. Se olikin ensimmäinen kerta, kun kävimme messussa vihkikirkossamme. Tällä kertaa syynä kuitenkin oli se, että halusimme itse olla paikalla, kun esirukouksessa rukoillaan tulevan avioliittomme puolesta. Vaikka aamulla kovasti väsyttikin, niin kyllä kannatti lähteä käymään kirkossa. Onhan kuulutuksetkin, samoin kuten häät, vain kerran elämässä koettava asia, joten aamu-unet saivat sunnuntaina jäädä. Itse herkkänä ihmisenä liikutuin jo pelkästään kirkossa käymisestä sillä ajattelinhan minä sitä kuinka parin viikon päästä on aika astella samaisessa kirkossa alttarille. Ennen kaikkea tuntui kuitenkin hyvältä viimein kuulla oma nimensä esirukouksen aikana avioliiton yhteydessä. Se jotenkin konkretisoi mielessäni tilanteen. Suosittelemmekin kaikille kirkkohäät valinneille pariskunnille, että he menisivät kuulemaan omat kuulutuksensa. Se on oikein oiva hetki hiljentyä itsekin kaiken hulinan keskellä ja ajatella avioliittoa, eikä vain yhd...

Niin kauan kuin muistan, olen haaveillut talvihäistä. Omani ovatkin jo parin kalenteriaukeaman päässä. Aivan kuten kaikkien valintojen kohdalla on myös tässä ajankohdassa plussia ja miinuksia, joita hieman ruodin. 1. Sää Alunperin olin siinä kuvitelmassa, että talvisää on aina hyvä. Oli se sitten pilvinen, sateinen tai paisteinen niin kaikki näistä on yhtälailla hyviä vaihtoehtoja. Lumi kun tulisi taivaasta kauniin filmaattisena lumisateena. Kesällä kun sade on auttamattomasti vettä ja häät voi pilata myös tulikuuma hellekeli. Vaan eipä se näytä tässä ilmastonmuutoksen tarjoamassa talvessa olevan yksinkertaista. Olin luottanut, että kyllä se talvi tulee tänne Joensuuhun ajoissa. Nyt eletään kuitenkin jo tammikuun puolta väliä ja vesikelit ovat jo kohta sulattaneet viimeisetkin lumet. Onneksi foreca sekä ilmatieteenlaitos ovat nyt hieman lupailleet jo pakastuvaa tammikuun loppua kohti mentäessä. Eli ehkä saammekin jäälyhdyt sun muut tehtyä. 2. Riskit Tammikuun alkupuolell...

Tässä välissä on joulu lusittu ja vuosikymmenkin ehtinyt vaihtua. Paljon olisi kirjoitettavaa niistäkin, mutta yritän pysyä lujana ja tiukasti tämänkertaisessa aiheessa. Nimittäin viime viikonloppuna olleissa polttareissa. Kovasti ajankohtaa oli yritetty sumuttaa minulta. Tottakai se oli myös toiveeni. Kuitenkin sisälläni asusteleva pieni Sherlock Holmes oli herännyt ja tarkkaili aivan liikaakin. Saattoi myös kurkistaa sulhasen kalenteriin jossakin välissä... Se ei siltikään yllätystä yhtään latistanut. Kaikista eniten odotin sitä, että oikeasti saan tavata rakkaita nuoruuden ystäviäni, joita en ole maantieteellisen etäisyyden, kiireiden ja kaikkien muidenkin syiden vuoksi nähnyt pitkään aikaan. Heidän ottaminen osaksi tätä polttariporukkaa oli ehdottomasti parasta. Harmillisesti osa rakkaista oli sairaana juuri kyseisenä viikonloppuna, joten heitä näen vasta häissä, mutta tälläkin porukalla oli aivan mahtavaa. Sain hetken aikaa pakata laukkuuni kaiken, mitä yöpymiseen tarvit...

Niin se vaan paukahti jo joulukuu ja häihin on enää alle 2kk. Samanaikaisesti tuntuu, että kaikki on ihan levällään ja toisaalta loksahtelee paikoilleen. Paljon on kaikkea muutakin puuhattavaa, kuten esimerkiksi joulu. Itse olen ollut jos jonkinlaisessa projektissa mukana (kuvaamista, oikolukua, laulamista) ja saanut samalla myös toteuttaa unelmiani. Siinä samalla se salakavala aika vain viuhahtaa kuin humalainen opiskelija vappuna. Koitetaan silti ottaa rennosti ja nauttia joka hetkestä. Kaikkihan me huomaamme ilmiön, jossa mielen maailmaan ilmestyy joulukuun ja tammikuun väliin yksi kuvitteellinen kuukausi. Asiat, jotka ovat ensi vuonna ovat vielä pitkän ajan päässä, vaikka todellisuus on toinen. Myös välillä näyttää siltä että kyseiseen yön mittaiseen ajanjaksoon varaudutaan kuukauden ruokaostoksilla. Lisäksi häidemme kohdalla ei auta ollenkaan ajatus siitä, että nehän ovat VASTA helmikuussa. NIIN MUTTA HETI JO TOISENA PÄIVÄNÄ! Eli stressinpoikasta on syntymässä. Lisäksi kand...

Olen sellainen ihminen, jonka sisällä huutaa nelivuotias kovalla äänellä "MINÄ ITTE". Kun häihin on vajaa 3kk ja väliin asettuu yksi isompi kuvauskeikka, joulu ja opinnot, lienee viimein aika vaientaa se nelivuotias ja alkaa jakamaan vastuuta muille. Vietimme pyhäinpäivää häätiimin voimin jakaen vastuita pienen yksiömme olohuoneessa. Välillä minua ahdisti kamalasti kaikki meille osoitetut kysymykset "miten tämä hoidetaan?" "oletteko miettineet sitä?". Lopulta tuntuikin, että olin ahdistunut enemmän tapaamisen jälkeen kuin ennen tapaamista. Kaasoni Emppu kiteytti minulle kuitenkin jälkikäteen, että nyt ne langat on pois minun käsistäni ja vastuuhenkilöt kyllä saavat omat osa-alueensa järjestymään. Minä puolestani saisin kuulemma stressata kaikesta turhasta kuten sukkanauhan pitsin väristä. Jotenpa stressasin ja marssin suoraan askarteluliikkeeseen. Mukaan sieltä tarttui harmaata ja valkeaa pitsiä, harmaata satiininauhaa, pieniä helmisomisteita...

Uskallan väittää, että meillä kaikilla morsiamilla on niitä. Ajattelin nyt jakaa viimeisimmän viimeöisen, jotta myös sinun mielikuvituksesi voisi saada niistä inspiraatiota omien painajaisten muodostamiseen. Nimesin blogauksen "osa 1." koska uskallan väittää, että näitä surkuhupaisia komedioita ehtii vielä viimeisten 3 kk aikana tulla monin verroin lisää jaettavaksi. Kaikki lähtee siitä, etten unessa ollutkaan Joensuussa vaan lapsuudenkotipaikkakunnallani Elimäellä. Syy miksi tämä on painajainen paljastuu  täältä . Kirkon eteisessä odoteltiin isäni kanssa. En ollut päässyt näkemään juhlapaikkaa ollenkaan ja vaikka suunnitelmissa oli ottaa kuvat ennen vihkimistä niin niitä ei ollut otettu. Pyysin kaasoa tuomaan meikkipussin, mutta se kuulemma jäi Joensuuhun. Eli kasvojeni arpia ei peitä mikään. Sitten alkoi joku superstereotyyppinen häämarssi soimaan. Olen viimepäivät kriiseillyt häämarsseja, kun tuntuu ettei mikään sovi häittemme habitukseen. Isä jostain kumman syystä hei...

Heräsin hetki sitten kello 5:55 hyvin dystooppisesta painajaisesta ja en jäänyt odottamaan, että kello olisi muuttunut lukemaan 6:66. No selvää oli ainakin se, etten halunnut jatkaa tuota unta, joten paras oli nousta puuhailemaan jotakin muuta. Mikäpä siis parasta painajaislääkettä kuin hääblogin päivittäminen. Varaudu siis sekavaan sillisalaattiin. Onhan niitä painajaisia häihinkin liittynyt. Kaikenlaista pientä draamaa on ulkopuolisilla ollut koskien meidän häitä. Niistä on jokseenkin myös selvitty. Kyllä on selväksi käynyt myös se, että tätä rulianssia ei kumpikaan halua enää koskaan toistaa, joten yhdessä ollaan kunnes kuolema meidät erottaa. Kaiken draaman lisäksi viime viikolla Thomas Cookin konkurssin myötä huoli häämatkasta taas jälleen nosti päätään. Matkahan meillä on varattu Tjäreborgin. Nyt näyttää että kaikki järjestyisi lopulta parhain päin, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei tilanne minua huoleta. Häämatkalle kun oleme lähdössä ilmastokompensoiduin lomalenn...

On aika huokaista helpotuksesta. Muutto on viimein täysin takana ja tupareita juhlittiin perjantaina 13. päivä. Samalla maistelimme hieman häihin suunniteltuja Porvoon herkkuja. Brunbergin suukkoja (vanilja, mansikka, mokka), Alku toffeita (lakritsa, suklaa, kermatoffee), tryffeleitä (perus, mokka, nougat). Mahdollisesti muutakin Brunbergiltä noudamme häihin. Yhdestä seikasta olimme yhtä mieltä: Ällömakeat tarjoilut kaipaavat rinnalleen jotakin raikasta, vaikka ällösöpöjä ja siirappisia aiommekin hääpäivänämme olla. Tämä haaste osoitetaankin ystävälleni Auroralle, joka vastaa hääkakun loihtimisesta. Kakussa voisi olla raikkaampaakin tuulahdusta täydentämään makuspektriä. Makuspektriin tulee vaihtelua myös juomien kautta. Aiemmin olenkin kertonut, että teemme itse simaa. Mauksi on valikoitunut hunajasima jonka makeutta leikkaa suloisesti sitruuna. Tässä ei kuitenkaan ole aivan kaikki häidemme juomapuoli. Kaasoni toi tupareihin uunituoretta uutuutta Honkavuoren panimolta: Työ -...

Vuosi sitten koettiin Kreikan saarella suuria tunteita. Kyllähän minä tiesin sormuksista, sillä olimme ne käyneet yhdessä ostamassa. Ei se syönyt lainkaan jännitystä, vaikka tiesin kihlauksen olevan edessä. Se ehkä vain lisäsi perhosia, kun tiesi kosinnan tapahtuvan minä päivänä hyvänsä. Siellä Kreikan Korfun saarella pienessä tavernassa se sitten tapahtui. Päätimme juhlistaa kihlapäiväämme hieman toisenlaisella etelän reissulla. Lähdimmekin Elimäelle vanhempieni tykö jo torstaina, jotta kihlapäivänä jaksaisimme lähteä seikkailemaan kohti Porvoota. Kohteella oli sekä kulturelli että käytännönläheinen tarkoitus. Timo ei myöskään muistanut, että olisi koskaan käynyt Porvoossa. Kirjallisuuden opiskelijana halusin nyt uudelleen aikuisena käydä kulkemassa Runebergin jalanjäljillä, mutta toisaalta lähdimme kartoittamaan häidemme makeaa tarjontaa Brunbergin tehtaanmyymälään. Meidän häissämme suukotellaan. Tällä kertaa tuomisiksi lähti mansikkasuukkoja, mutta pöytään päätyy varma...

Viimepäivät ovat olleet itkuisia. Instagramiani seuranneet tietävätkin jo mistä on kyse. Muutama päivä sitten huomasin ihanan ajat sitten neulomani hääpuvun miehustan hapertuneen. Johtuiko asunnossamme vallinneesta turkiskuoriaisongelmasta, neuleen löysyydestä tai mistä hyvänsä, en pitänyt ajatuksesta että neuleen läpi vilkkuisi ihan niin paljon paljasta pintaa. Löysyydestä johtuen reikiä oli runsaasti ja puku oli osin menettänyt muotonsa. Ei ole mitään kamalampaa kuin ottaa alle puoli vuotta ennen häitä sakset käteen ja nirskuttaa menemään. Leikkaamisen jälkeisenä yönä en kyennyt nukkumaan. Vain itkin ja yritin poimia silmukoita uutta neuletta varten. Minulla ei myöskään ole vanhaa lankaa enää, joten valkoisen värisävy hieman muuttuu vyötäröllä. Värjäyserien välinen ero on kuitenkin niin pieni, että vain minua se todellisuudessa todennäköisesti haittaa. Olen ollut tavattoman kiitollinen kaikesta saamastani tuesta. Eräskin ystävä heti otti yhteyttä, mikäli tarvitsisin hääpukua n...

Olen aina ollut todella hyvä laihduttamaan. Osaan siis kyllä laihduttaa. Monesti olen pudottanut kymmeniä kiloja Suurin Pudottaja -tyylillä. Ne ovat kuitenkin tulleet aina korkojen kera takaisin. Nykymaailmamme syöttää meille tällaisia nopeita rajuja muodonmuutoksia joka puolelta lainkaan ymmärtämättä, ettei se ole kaikille ratkaisu ongelmaan. Painavimmillani olin kuukausi sitten, kun vaa'an viisari heilahti 111,7 kg. Häihin en aio "laihduttaa" vaikka tietäisin tiukalla puolen vuoden treenillä saavani tuosta kepoisesti 20-30kg pois. Jojoilu rasittaa sydäntä ja toivoisin, ettei kuolema erottaisi ihan heti häiden jälkeen. Kyllähän minä tiedän miten minun pitäisi syödä – miksi en siis tee niin. Ystäväni Päivi Niemi lisäsikin minut kuukausi sitten Psykologinen Painonhallinta -ryhmään tutustumaan kehittämäänsä konseptiin. Tarkoituksena on pureutua juuri edellä esitettyyn miksi-kysymykseen. Hoitaa sitä perimmäistä ongelmaa oireiden sijasta. Psykologisesta Painonhallinna...

Kun ei löydy liikkeestä, tai löytyy mutta yli budjetin, on aika luottaa omiin taitoihin ja luoda silmukat puikoille. Niin niin kirjatenttiin piti lukea, joten on tässä vähän vastuun kiertämisestäkin kyse. Ystäviltä olin saanut ehdotuksena muutamia ohjeita, mutta mikään niistä ei aivan täysin istunut yhteen jo tekemäni hääpuvun kanssa. Kysehän siis on "hunnusta".  Pukuni on hieman avonainen selästä ja olkaimet menevät niskan taakse. En oikein pitänyt ajatuksesta kulkea olkapäät paljaana kirkossa ja toisaalta lapsena haaveilin aina, että häissä minulla olisi huntu. No perinteinen tyllihuntu tai sifonki ei oikein mitenkään istu yhteen pukuni kanssa, joten piti herättää ne uinuvat aivosolut miettimään ratkaisua. Fantasiafanaatikkona vastaus olikin aivan hyppysissä. Hupullinen keeppi ratkaisisi sekä puvun paljastavuuden, että antaisi jotakin hunnun tapaista peittämään päätä. Lisäksi se on talvipakkasilla myös lämmin.  Monet ohjeet kahlattuani lävitse tosiaan totesin, että l...

Uusi kalenteri hankittu ja tärkein merkitty heti – ettei vain pääse unohtumaan. Arkeen paluu lomalta on kovasti käynnissä ja se alkaa aina kalenterin hankkimisella ja kurssien ylös merkitsemisellä. Tätä tekstiä kirjoittaessani olen viimein löytänyt tieni yliopistolle ja kirjastolle. Niin no opiskelemaan asti en näemmä päässyt, kun blogia lähdin päivittämään. Mutta ehkäpä pian kunhan saan ainakin tekstin kirjoitettua. Olin päättänyt viettää kesälomaa heinäkuun verran. Joskin tuonakin aikana oli tarkoitus lukea klassikoita kirjatenttiä varten. Muutaman ehdinkin kahlata. Nyt kuitenkin edessä on jokunen essee vielä ennen koulun alkua, sillä haluaisin ehtiä keskittymään hyvin kandin kirjoittamiseen ennen häitä. Eli kaikki, mitä saan elokuussa alta pois on bonusta aikaan, joka tuhlaantunee kandin kirjoittamiseen ja häävalmisteluihin. Häiden ja järjestelyjen osalta viime viikonloppuna oli stressiä ja epätoivoa ilmassa. Vähän riitaa ja ahdistusta. Tuntuu vain etten jaksaisi nyt m...

Kyllä sen huomaa, että perhosia on vatsassa. Puoli vuotta on kumminkin todella lyhyt aika. Ihan vastahan oli vuosi aikaa häihin! Viettelemme tätä miinuspuolivuotishääpäiväämme rennosti mökkeillen. Säät eivät tälläkään kertaa suosi, vesikin ehti jo kylmenemään. Henkiinjäämisleiriä siis, mutta yritetään pitää toisemme lämpiminä. Samalla täällä jätämme hyvästit kesälomalle sillä elokuu menee vielä heinäkuuta napakammin muuttotouhussa ja ennen kaikkea opintojen käynnistämisessä. HÄÄKATASTROFI!!!!! ehti tapahtua jo tuossa pari viikkoa sitten kun huomasin ensimmäistä kertaa kuinka paljon villainen hääpukuni kutittaa. Olin aiheen tiimoilta yhteydessä Novitalle ja heiltä sain neuvoja. Pienemmän (ja väehmmän tärkeän) työn kanssa he käsittelisivät neuleen huuhteluaineella, mutta minun tapauksessani he suosittelivat alusmekkoa. Sitten alkoi se suunnaton stressi: teenkö itse vai mistä löytäisin sopivan. Lopulta superkaasoni Emppu raahasi minut kahvittelujen päätyttyä vaateliikkeisiin ja ...

Postiin on lykätty kutsut ja loput toimitetaan kädestä käteen. Kylläpä kaikki muuttui niin paljon konkreettisemmaksi! Ehkäpä postitse lähetetyt kolahtavat laatikoihin jo tänään! Tänään ajattelin kirjoittaa vähän meidän muuttoasioista, jotka vievät tällä hetkellä lomastamme aika ison siivun ja toisaalta aiheuttavat tiettyä viivästystä kaikkeen hääjärjestelyyn. (Siksi täälläkin on ollut niin hiljaista) Mutta haluan myös kirjoittaa aiheesta nimeltä perheenlisäys, jonka pelkään nousevan puheenaiheeksi häissä. Jos haluat siis skipata muuttopuuhat, niin aloita neljänneksi viimeisestä kappaleesta. Emme ole saaneet tänä kesänä tarjousta Joensuun Elliltä perheasunnosta. Jo alkukesästä päätimme kuitenkin, että muutto hoidetaan tänä kesänä alta pois. Sulhaseni muuttaakin siis tilavaan yksiööni (35 ,5 2 )  joka toki saattaa alkaa tuntua pieneltä kahden koiran ja kahden ihmisen asuttamana. Oikealla systeemillä uskoisin meidän tavoittavan onnen tässä luukussa. Toisaalta isompaan muuttaessa tav...

Vielä vähän flunssainen morsian täällä näpyttelee, mutta onneksi vointi on jo parempaan päin. Flunssa oli oikeastaan juuri se mitä tähän kohtaan tarvitsinkin, enkä ole nyt millään tasolla ironinen tämän lauseen kanssa. Tauti pysäytti ja tyrkkäsi minut sänkyyn satojen ajatusten ja tekemättömien asioitten kanssa. Siellä vällyjen alla sitten ehti pyöritellä niitä ajatuksia, joita oli niin antoisasti juossut karkuun jo pidemmän aikaa. Lopputulos: flunssaviikko oli viikko jona sain enemmän aikaan kuin pitkiin aikoihin. Jos olet henkilökohtaista instagramiani  karjalankilpineito  seurannut niin sieltä oletkin voinut jo bongata piirtämäni häälogon. Sen rajat ja värit vahvistin flunssavuoteen pohjalla ja lopulta skannattuani sen, totesin sen olevan juuri niin täydellinen kuin halusinkin kuvitukseksi hääkutsuihin. saattaapa kuvio eksyä muuallekin. Siinä ovat toteemimuumimme Hosuli ja Sosuli, jotka tulevat olemaan näkyvä osa hääpäivässämmekin. Kuten otsikosta jo luitkin kutsut o...