Villasethäät

Uskallan väittää, että meillä kaikilla morsiamilla on niitä. Ajattelin nyt jakaa viimeisimmän viimeöisen, jotta myös sinun mielikuvituksesi voisi saada niistä inspiraatiota omien painajaisten muodostamiseen. Nimesin blogauksen "osa 1." koska uskallan väittää, että näitä surkuhupaisia komedioita ehtii vielä viimeisten 3 kk aikana tulla monin verroin lisää jaettavaksi. Kaikki lähtee siitä, etten unessa ollutkaan Joensuussa vaan lapsuudenkotipaikkakunnallani Elimäellä. Syy miksi tämä on painajainen paljastuu  täältä . Kirkon eteisessä odoteltiin isäni kanssa. En ollut päässyt näkemään juhlapaikkaa ollenkaan ja vaikka suunnitelmissa oli ottaa kuvat ennen vihkimistä niin niitä ei ollut otettu. Pyysin kaasoa tuomaan meikkipussin, mutta se kuulemma jäi Joensuuhun. Eli kasvojeni arpia ei peitä mikään. Sitten alkoi joku superstereotyyppinen häämarssi soimaan. Olen viimepäivät kriiseillyt häämarsseja, kun tuntuu ettei mikään sovi häittemme habitukseen. Isä jostain kumman syystä hei

Heräsin hetki sitten kello 5:55 hyvin dystooppisesta painajaisesta ja en jäänyt odottamaan, että kello olisi muuttunut lukemaan 6:66. No selvää oli ainakin se, etten halunnut jatkaa tuota unta, joten paras oli nousta puuhailemaan jotakin muuta. Mikäpä siis parasta painajaislääkettä kuin hääblogin päivittäminen. Varaudu siis sekavaan sillisalaattiin. Onhan niitä painajaisia häihinkin liittynyt. Kaikenlaista pientä draamaa on ulkopuolisilla ollut koskien meidän häitä. Niistä on jokseenkin myös selvitty. Kyllä on selväksi käynyt myös se, että tätä rulianssia ei kumpikaan halua enää koskaan toistaa, joten yhdessä ollaan kunnes kuolema meidät erottaa. Kaiken draaman lisäksi viime viikolla Thomas Cookin konkurssin myötä huoli häämatkasta taas jälleen nosti päätään. Matkahan meillä on varattu Tjäreborgin. Nyt näyttää että kaikki järjestyisi lopulta parhain päin, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei tilanne minua huoleta. Häämatkalle kun oleme lähdössä ilmastokompensoiduin lomalenn