Tilannepäivitystä

Heräsin hetki sitten kello 5:55 hyvin dystooppisesta painajaisesta ja en jäänyt odottamaan, että kello olisi muuttunut lukemaan 6:66. No selvää oli ainakin se, etten halunnut jatkaa tuota unta, joten paras oli nousta puuhailemaan jotakin muuta. Mikäpä siis parasta painajaislääkettä kuin hääblogin päivittäminen. Varaudu siis sekavaan sillisalaattiin.

Onhan niitä painajaisia häihinkin liittynyt. Kaikenlaista pientä draamaa on ulkopuolisilla ollut koskien meidän häitä. Niistä on jokseenkin myös selvitty. Kyllä on selväksi käynyt myös se, että tätä rulianssia ei kumpikaan halua enää koskaan toistaa, joten yhdessä ollaan kunnes kuolema meidät erottaa.

Kaiken draaman lisäksi viime viikolla Thomas Cookin konkurssin myötä huoli häämatkasta taas jälleen nosti päätään. Matkahan meillä on varattu Tjäreborgin. Nyt näyttää että kaikki järjestyisi lopulta parhain päin, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei tilanne minua huoleta. Häämatkalle kun oleme lähdössä ilmastokompensoiduin lomalennoin konseptihotelliin. Kaasolleni tokaisin tämän kaiken myötä, että jos nyt vielä jotain vastoinkäymisiä tulisi niin antaa tulla nyt kertarykäyksellä ihan kaikki, niin saisi stressissä paljousalennusta.

Paljon puuhaa on häiden ulkopuolella. Toimin Joensuun Ylioppilasteatterin hallituksessa tiedotusvastaavana ja vaikka olenkin yrittänyt ottaa hommat tämän syksyn ja alkutalven löysin rantein niin eilinen meni niissä hommissa oikein sujuvasti. Lisäksi siis olen löytänyt aiheen kandilleni ja se menee tuonne Margaret Atwoodin Orjattaresi teoksen suuntaan. Siitä voinee myös juontua dystooppiset painajaiset. 

Sulhanen koettaa kovasti rauhoitella minua opintojen suhteen, kun itsellä meinaa pukata päälle suorastaan maaninen opiskeluvaihe. Luulen sen johtuvan osin siitä, että olen kaiken draaman myötä hieman kadottanut inspiraation, otteen ja kokonaiskuvan häistä. Olen kontrollifriikki kaikenlaisten tapahtumien järjestämisen suhteen. Siten minulle on aivan kamalaa, kun kaikki langat eivät ole omissa käsissäni ja kokonaiskuva selkeä. Toisaalta turhautuminen purkautuu nyt hyvin opintopisteitä tuottavalla tavalla.

Korupäivityksessäni taisin ounastella sitä, että ottaisinko reiät korviini. TaDaa. Otin kaksi rahareikää, yhden kumpaiseenkin korvaan. Heti lista puuttuvista haluamistani Kalevala Koruista vähintäänkin tuplaantui. Rakas oli kovin kiltti kun sanoi: "Kaikki mikä on sinulle tärkeää, että sinulla on hääpäivänä, on tärkeää myös minulle" ottaessani yhteisestä säästökassasta rahaa niin lävistäjällä käymiseen kuin hääkorviksiinkin, joiksi siis valikoitui viereisen kuvan pronssinen Kuutar Kalevala Korulta.  

Jahnailin reikien suhteen suuntaan, jos toiseenkin vielä lävistyspäivänäkin. Kaasoni Emppu lopulta minut Joensuun Underground Storeen raahasi ja hänen tarkassa valvonnassaan ne reiät nyt viimein korviin tuikattiin. Vielä pitäisi ainakin viikko malttaa reikiä parannella, ennen kuin kaikkia ihania koruja pääsee kokeilemaan. 

Häihinhän on siis enää alle 4 kuukautta! Hullua! Silti yhä välissä on vuodenvaihde, joka tuo näennäisesti omaan mielikuvaan yhden haamukuukauden. "Nehän on vasta ensi vuonna" Eli todella pitkän ajan kuluttua. Ai niin, avioliiton esteiden tutkinnan voisi siis pian hoitaa pois alta ja seurakuntatoimistoon pitäisi pappi muistaa käydä ilmoittamassa.

♡ R