Villasethäät

On aika huokaista helpotuksesta. Muutto on viimein täysin takana ja tupareita juhlittiin perjantaina 13. päivä. Samalla maistelimme hieman häihin suunniteltuja Porvoon herkkuja. Brunbergin suukkoja (vanilja, mansikka, mokka), Alku toffeita (lakritsa, suklaa, kermatoffee), tryffeleitä (perus, mokka, nougat). Mahdollisesti muutakin Brunbergiltä noudamme häihin. Yhdestä seikasta olimme yhtä mieltä: Ällömakeat tarjoilut kaipaavat rinnalleen jotakin raikasta, vaikka ällösöpöjä ja siirappisia aiommekin hääpäivänämme olla. Tämä haaste osoitetaankin ystävälleni Auroralle, joka vastaa hääkakun loihtimisesta. Kakussa voisi olla raikkaampaakin tuulahdusta täydentämään makuspektriä. Makuspektriin tulee vaihtelua myös juomien kautta. Aiemmin olenkin kertonut, että teemme itse simaa. Mauksi on valikoitunut hunajasima jonka makeutta leikkaa suloisesti sitruuna. Tässä ei kuitenkaan ole aivan kaikki häidemme juomapuoli. Kaasoni toi tupareihin uunituoretta uutuutta Honkavuoren panimolta: Työ -

Vuosi sitten koettiin Kreikan saarella suuria tunteita. Kyllähän minä tiesin sormuksista, sillä olimme ne käyneet yhdessä ostamassa. Ei se syönyt lainkaan jännitystä, vaikka tiesin kihlauksen olevan edessä. Se ehkä vain lisäsi perhosia, kun tiesi kosinnan tapahtuvan minä päivänä hyvänsä. Siellä Kreikan Korfun saarella pienessä tavernassa se sitten tapahtui. Päätimme juhlistaa kihlapäiväämme hieman toisenlaisella etelän reissulla. Lähdimmekin Elimäelle vanhempieni tykö jo torstaina, jotta kihlapäivänä jaksaisimme lähteä seikkailemaan kohti Porvoota. Kohteella oli sekä kulturelli että käytännönläheinen tarkoitus. Timo ei myöskään muistanut, että olisi koskaan käynyt Porvoossa. Kirjallisuuden opiskelijana halusin nyt uudelleen aikuisena käydä kulkemassa Runebergin jalanjäljillä, mutta toisaalta lähdimme kartoittamaan häidemme makeaa tarjontaa Brunbergin tehtaanmyymälään. Meidän häissämme suukotellaan. Tällä kertaa tuomisiksi lähti mansikkasuukkoja, mutta pöytään päätyy varma