Villasethäät

Sunnuntaina kävimme messussa kotiseurakunnassamme. Se olikin ensimmäinen kerta, kun kävimme messussa vihkikirkossamme. Tällä kertaa syynä kuitenkin oli se, että halusimme itse olla paikalla, kun esirukouksessa rukoillaan tulevan avioliittomme puolesta. Vaikka aamulla kovasti väsyttikin, niin kyllä kannatti lähteä käymään kirkossa. Onhan kuulutuksetkin, samoin kuten häät, vain kerran elämässä koettava asia, joten aamu-unet saivat sunnuntaina jäädä. Itse herkkänä ihmisenä liikutuin jo pelkästään kirkossa käymisestä sillä ajattelinhan minä sitä kuinka parin viikon päästä on aika astella samaisessa kirkossa alttarille. Ennen kaikkea tuntui kuitenkin hyvältä viimein kuulla oma nimensä esirukouksen aikana avioliiton yhteydessä. Se jotenkin konkretisoi mielessäni tilanteen. Suosittelemmekin kaikille kirkkohäät valinneille pariskunnille, että he menisivät kuulemaan omat kuulutuksensa. Se on oikein oiva hetki hiljentyä itsekin kaiken hulinan keskellä ja ajatella avioliittoa, eikä vain yhd

Niin kauan kuin muistan, olen haaveillut talvihäistä. Omani ovatkin jo parin kalenteriaukeaman päässä. Aivan kuten kaikkien valintojen kohdalla on myös tässä ajankohdassa plussia ja miinuksia, joita hieman ruodin. 1. Sää Alunperin olin siinä kuvitelmassa, että talvisää on aina hyvä. Oli se sitten pilvinen, sateinen tai paisteinen niin kaikki näistä on yhtälailla hyviä vaihtoehtoja. Lumi kun tulisi taivaasta kauniin filmaattisena lumisateena. Kesällä kun sade on auttamattomasti vettä ja häät voi pilata myös tulikuuma hellekeli. Vaan eipä se näytä tässä ilmastonmuutoksen tarjoamassa talvessa olevan yksinkertaista. Olin luottanut, että kyllä se talvi tulee tänne Joensuuhun ajoissa. Nyt eletään kuitenkin jo tammikuun puolta väliä ja vesikelit ovat jo kohta sulattaneet viimeisetkin lumet. Onneksi foreca sekä ilmatieteenlaitos ovat nyt hieman lupailleet jo pakastuvaa tammikuun loppua kohti mentäessä. Eli ehkä saammekin jäälyhdyt sun muut tehtyä. 2. Riskit Tammikuun alkupuolell

Tässä välissä on joulu lusittu ja vuosikymmenkin ehtinyt vaihtua. Paljon olisi kirjoitettavaa niistäkin, mutta yritän pysyä lujana ja tiukasti tämänkertaisessa aiheessa. Nimittäin viime viikonloppuna olleissa polttareissa. Kovasti ajankohtaa oli yritetty sumuttaa minulta. Tottakai se oli myös toiveeni. Kuitenkin sisälläni asusteleva pieni Sherlock Holmes oli herännyt ja tarkkaili aivan liikaakin. Saattoi myös kurkistaa sulhasen kalenteriin jossakin välissä... Se ei siltikään yllätystä yhtään latistanut. Kaikista eniten odotin sitä, että oikeasti saan tavata rakkaita nuoruuden ystäviäni, joita en ole maantieteellisen etäisyyden, kiireiden ja kaikkien muidenkin syiden vuoksi nähnyt pitkään aikaan. Heidän ottaminen osaksi tätä polttariporukkaa oli ehdottomasti parasta. Harmillisesti osa rakkaista oli sairaana juuri kyseisenä viikonloppuna, joten heitä näen vasta häissä, mutta tälläkin porukalla oli aivan mahtavaa. Sain hetken aikaa pakata laukkuuni kaiken, mitä yöpymiseen tarvit