Tekstit

Häidemme juomista – support your local

Kuva
Nykytilanne antaa monille aikaa pohtia omia hääsuunnitelmiaan uudelleen. Olin itse siinä käsityksessä, että monet hakevat juomat häihin (ja myös moniin muihin juhliin) Virosta. Nykyisessä tilanteessa tämä ei ole mahdollista matkustuskiellon vuoksi. Teimme alkumaljaa varten itse hunajasimaa. Reseptinä käytimme Suomen Mehiläishoitajan Liiton sivuilta löytyvää  reseptiä . Hunajasima 4 l vettä 450 g hunajaa 2 sitruunaa ripaus hiivaa Sima saikin paljon kehuja, mutta niin saivat myös muut juomat. Heti alkuun on myös todettava, ettei kyseessä ole kaupallinen yhteistyö. Nykytilanteessa haluan itse suositella pienpanimoita juhlajuomien valmistajana, sillä kyseisellä alalla koronakriisi ja ravintoloiden sulku on syönyt asiakkaita.  Meidän häissämme tarjolla olikin paikallisen pienpanimon Panimo Honkavuoren juomia. Juomavalikoimaan valikoitui sekava seurakunta erilaisia oluita sekä panimon Työ-siideri. Alun perin pohdimme jotakin tiettyä olutta, jota olisi ol

Mitä meille kuuluu nyt

Hei, siitä onkin aikaa, kun olen viimeeksi avannut tämän blogin. Aikomukseni on ollut kirjoittaa kaikesta, mutta kevään tapahtumat koronarintamalla ja jaksamisen saralla ovat hidastaneet tähän ryhtymistä. Pitihän siinä yksi kandidaatintutkielmakin puurtaa pian häiden jälkeen. Saimme myös viimein perheasunnon, jota olemme jonottaneet pitkään. Nyt kun viimein tavarat alkavat löytää paikoilleen ja koulutyöt alkavat olla paremmin kasassa uskallan avata sanaista arkkuani tännekin. Ennen vanhaan avioliiton kestävyys testattiin rakentamalla yhdessä omakotitalo. Nykypäivänä se taitaa olla tämä koronakaranteeni. Virallisessa karanteenissahan me emme ole olleet ja tietääksemme emme kyseistä tautia ole sairastaneet. Itse kuulun useammasta syystä riskiryhmään ja olemme aikalailla vetäytyneet omiin oloihimme. Opinnot hoituvat sujuvasti etänä ja ystävät auttavat kauppareissuissa. Kyllä siinä on toisen naamaan ehtinyt ihastua ja vihastua vähän päivästä riippuen. Onneksi meillä on toisemme. Hääm

Häämarssihuolesi kaikki heitä

Kuva
Kohta räiskyvää avioelämää takana yksi viikko ja on viimein aika lopettaa radiohiljaisuus. Facebookin ja Instagramin puolella kuvia hääpäivästämme on näkynyt jo hieman, mutta nyt on viimein aika ryhtyä ruotimaan asioita yksi palanen kerrallaan. Tekisi mieli alkaa puhua ensimmäisenä pitkään salassa pidetystä hääpuvusta. Haluan kuitenkin aloittaa sillä, ettei kaikki mennyt kuten Strömsössä. On paljon asioita, jotka yksinkertaisesti unohtuivat. Ne ovat asioita, jotka hieman toki itseä ehtivät harmittaa, mutta oikeasti niillä ei ole mitään merkitystä. Tällä haluan rohkaista häitään suunnittelevia rentouteen: Kaikki ei tule menemään kuten olette suunnitelleet, mutta silti päivä pysyy yhtä taianomaisena. Nyt kerronkin joitakin asioita, jotka unohtuivat tai menivät mönkään. Osa niistä onneksi myös ratkesi viimemetreillä ihmeellisen ihanilla tavoilla. 1. Häämarssi Vielä viimeisinä päivinäkään en lakannut murehtimasta häämarssia. Syynä tähän oli, suutarin lapsilla ei ole kenkiä (isäni on

Kiitollinen kaikesta

Kuva
Emme olisi mitenkään selvinneet häistä ilman laajaa ja osaavaa häätiimiämme, joka koostui sekä lukuisista bestmaneista ja kaasoista, kuin myös muistakin läheisistä ystävistä, jotka kantoivat oman kortensa tähän isoon kekoon. Nämä häät todellakin järjestettiin talkoovoimin ja jokainen on kiitoksensa ansainnut.  Kuva: Oona Heikkinen Kaasot ja bestmanit huolehtivat upeasti asioista niin, että saatoimme viettää häitä edeltävän yön kotona stressaamatta eikä juhlapaikalla järjestelyitä nyhertäen. Samoin jälkisiivous jäi heidän kontolleen ja saimme kaikessa rauhassa viettää hääyötämme hotellilla. Myös hääjuhlan aikana saimme olla matkustajia, eikä tarvinnut huolehtia enää mistään. Kiitos Emppu, Oona, Krista, Lilli, Kietsu, Teemu, Mika ja Jatsi.  Myöhemmin keväällä – kunhan pöly tässä ehtii vähän laskeutua – järjestämme kiitosjuhlan kaasoille ja bestmaneille. Lisäksi olen luvannut kaikkien kaasojen ja bestmanien saavan itsensä näköiset villasukat jalkoihinsa kiitoslahjana. Tällä

Kirkossa kuulutettu – kohta mennään

Kuva
Sunnuntaina kävimme messussa kotiseurakunnassamme. Se olikin ensimmäinen kerta, kun kävimme messussa vihkikirkossamme. Tällä kertaa syynä kuitenkin oli se, että halusimme itse olla paikalla, kun esirukouksessa rukoillaan tulevan avioliittomme puolesta. Vaikka aamulla kovasti väsyttikin, niin kyllä kannatti lähteä käymään kirkossa. Onhan kuulutuksetkin, samoin kuten häät, vain kerran elämässä koettava asia, joten aamu-unet saivat sunnuntaina jäädä. Itse herkkänä ihmisenä liikutuin jo pelkästään kirkossa käymisestä sillä ajattelinhan minä sitä kuinka parin viikon päästä on aika astella samaisessa kirkossa alttarille. Ennen kaikkea tuntui kuitenkin hyvältä viimein kuulla oma nimensä esirukouksen aikana avioliiton yhteydessä. Se jotenkin konkretisoi mielessäni tilanteen. Suosittelemmekin kaikille kirkkohäät valinneille pariskunnille, että he menisivät kuulemaan omat kuulutuksensa. Se on oikein oiva hetki hiljentyä itsekin kaiken hulinan keskellä ja ajatella avioliittoa, eikä vain yhd

Talvihäät – uhka vai mahdollisuus

Kuva
Niin kauan kuin muistan, olen haaveillut talvihäistä. Omani ovatkin jo parin kalenteriaukeaman päässä. Aivan kuten kaikkien valintojen kohdalla on myös tässä ajankohdassa plussia ja miinuksia, joita hieman ruodin. 1. Sää Alunperin olin siinä kuvitelmassa, että talvisää on aina hyvä. Oli se sitten pilvinen, sateinen tai paisteinen niin kaikki näistä on yhtälailla hyviä vaihtoehtoja. Lumi kun tulisi taivaasta kauniin filmaattisena lumisateena. Kesällä kun sade on auttamattomasti vettä ja häät voi pilata myös tulikuuma hellekeli. Vaan eipä se näytä tässä ilmastonmuutoksen tarjoamassa talvessa olevan yksinkertaista. Olin luottanut, että kyllä se talvi tulee tänne Joensuuhun ajoissa. Nyt eletään kuitenkin jo tammikuun puolta väliä ja vesikelit ovat jo kohta sulattaneet viimeisetkin lumet. Onneksi foreca sekä ilmatieteenlaitos ovat nyt hieman lupailleet jo pakastuvaa tammikuun loppua kohti mentäessä. Eli ehkä saammekin jäälyhdyt sun muut tehtyä. 2. Riskit Tammikuun alkupuolell

Polttarit

Kuva
Tässä välissä on joulu lusittu ja vuosikymmenkin ehtinyt vaihtua. Paljon olisi kirjoitettavaa niistäkin, mutta yritän pysyä lujana ja tiukasti tämänkertaisessa aiheessa. Nimittäin viime viikonloppuna olleissa polttareissa. Kovasti ajankohtaa oli yritetty sumuttaa minulta. Tottakai se oli myös toiveeni. Kuitenkin sisälläni asusteleva pieni Sherlock Holmes oli herännyt ja tarkkaili aivan liikaakin. Saattoi myös kurkistaa sulhasen kalenteriin jossakin välissä... Se ei siltikään yllätystä yhtään latistanut. Kaikista eniten odotin sitä, että oikeasti saan tavata rakkaita nuoruuden ystäviäni, joita en ole maantieteellisen etäisyyden, kiireiden ja kaikkien muidenkin syiden vuoksi nähnyt pitkään aikaan. Heidän ottaminen osaksi tätä polttariporukkaa oli ehdottomasti parasta. Harmillisesti osa rakkaista oli sairaana juuri kyseisenä viikonloppuna, joten heitä näen vasta häissä, mutta tälläkin porukalla oli aivan mahtavaa. Sain hetken aikaa pakata laukkuuni kaiken, mitä yöpymiseen tarvit