Villasethäät

Viimepäivät ovat olleet itkuisia. Instagramiani seuranneet tietävätkin jo mistä on kyse. Muutama päivä sitten huomasin ihanan ajat sitten neulomani hääpuvun miehustan hapertuneen. Johtuiko asunnossamme vallinneesta turkiskuoriaisongelmasta, neuleen löysyydestä tai mistä hyvänsä, en pitänyt ajatuksesta että neuleen läpi vilkkuisi ihan niin paljon paljasta pintaa. Löysyydestä johtuen reikiä oli runsaasti ja puku oli osin menettänyt muotonsa. Ei ole mitään kamalampaa kuin ottaa alle puoli vuotta ennen häitä sakset käteen ja nirskuttaa menemään. Leikkaamisen jälkeisenä yönä en kyennyt nukkumaan. Vain itkin ja yritin poimia silmukoita uutta neuletta varten. Minulla ei myöskään ole vanhaa lankaa enää, joten valkoisen värisävy hieman muuttuu vyötäröllä. Värjäyserien välinen ero on kuitenkin niin pieni, että vain minua se todellisuudessa todennäköisesti haittaa. Olen ollut tavattoman kiitollinen kaikesta saamastani tuesta. Eräskin ystävä heti otti yhteyttä, mikäli tarvitsisin hääpukua n

Olen aina ollut todella hyvä laihduttamaan. Osaan siis kyllä laihduttaa. Monesti olen pudottanut kymmeniä kiloja Suurin Pudottaja -tyylillä. Ne ovat kuitenkin tulleet aina korkojen kera takaisin. Nykymaailmamme syöttää meille tällaisia nopeita rajuja muodonmuutoksia joka puolelta lainkaan ymmärtämättä, ettei se ole kaikille ratkaisu ongelmaan. Painavimmillani olin kuukausi sitten, kun vaa'an viisari heilahti 111,7 kg. Häihin en aio "laihduttaa" vaikka tietäisin tiukalla puolen vuoden treenillä saavani tuosta kepoisesti 20-30kg pois. Jojoilu rasittaa sydäntä ja toivoisin, ettei kuolema erottaisi ihan heti häiden jälkeen. Kyllähän minä tiedän miten minun pitäisi syödä – miksi en siis tee niin. Ystäväni Päivi Niemi lisäsikin minut kuukausi sitten Psykologinen Painonhallinta -ryhmään tutustumaan kehittämäänsä konseptiin. Tarkoituksena on pureutua juuri edellä esitettyyn miksi-kysymykseen. Hoitaa sitä perimmäistä ongelmaa oireiden sijasta. Psykologisesta Painonhallinna

Kun ei löydy liikkeestä, tai löytyy mutta yli budjetin, on aika luottaa omiin taitoihin ja luoda silmukat puikoille. Niin niin kirjatenttiin piti lukea, joten on tässä vähän vastuun kiertämisestäkin kyse. Ystäviltä olin saanut ehdotuksena muutamia ohjeita, mutta mikään niistä ei aivan täysin istunut yhteen jo tekemäni hääpuvun kanssa. Kysehän siis on "hunnusta".  Pukuni on hieman avonainen selästä ja olkaimet menevät niskan taakse. En oikein pitänyt ajatuksesta kulkea olkapäät paljaana kirkossa ja toisaalta lapsena haaveilin aina, että häissä minulla olisi huntu. No perinteinen tyllihuntu tai sifonki ei oikein mitenkään istu yhteen pukuni kanssa, joten piti herättää ne uinuvat aivosolut miettimään ratkaisua. Fantasiafanaatikkona vastaus olikin aivan hyppysissä. Hupullinen keeppi ratkaisisi sekä puvun paljastavuuden, että antaisi jotakin hunnun tapaista peittämään päätä. Lisäksi se on talvipakkasilla myös lämmin.  Monet ohjeet kahlattuani lävitse tosiaan totesin, että l

Uusi kalenteri hankittu ja tärkein merkitty heti – ettei vain pääse unohtumaan. Arkeen paluu lomalta on kovasti käynnissä ja se alkaa aina kalenterin hankkimisella ja kurssien ylös merkitsemisellä. Tätä tekstiä kirjoittaessani olen viimein löytänyt tieni yliopistolle ja kirjastolle. Niin no opiskelemaan asti en näemmä päässyt, kun blogia lähdin päivittämään. Mutta ehkäpä pian kunhan saan ainakin tekstin kirjoitettua. Olin päättänyt viettää kesälomaa heinäkuun verran. Joskin tuonakin aikana oli tarkoitus lukea klassikoita kirjatenttiä varten. Muutaman ehdinkin kahlata. Nyt kuitenkin edessä on jokunen essee vielä ennen koulun alkua, sillä haluaisin ehtiä keskittymään hyvin kandin kirjoittamiseen ennen häitä. Eli kaikki, mitä saan elokuussa alta pois on bonusta aikaan, joka tuhlaantunee kandin kirjoittamiseen ja häävalmisteluihin. Häiden ja järjestelyjen osalta viime viikonloppuna oli stressiä ja epätoivoa ilmassa. Vähän riitaa ja ahdistusta. Tuntuu vain etten jaksaisi nyt m

Kyllä sen huomaa, että perhosia on vatsassa. Puoli vuotta on kumminkin todella lyhyt aika. Ihan vastahan oli vuosi aikaa häihin! Viettelemme tätä miinuspuolivuotishääpäiväämme rennosti mökkeillen. Säät eivät tälläkään kertaa suosi, vesikin ehti jo kylmenemään. Henkiinjäämisleiriä siis, mutta yritetään pitää toisemme lämpiminä. Samalla täällä jätämme hyvästit kesälomalle sillä elokuu menee vielä heinäkuuta napakammin muuttotouhussa ja ennen kaikkea opintojen käynnistämisessä. HÄÄKATASTROFI!!!!! ehti tapahtua jo tuossa pari viikkoa sitten kun huomasin ensimmäistä kertaa kuinka paljon villainen hääpukuni kutittaa. Olin aiheen tiimoilta yhteydessä Novitalle ja heiltä sain neuvoja. Pienemmän (ja väehmmän tärkeän) työn kanssa he käsittelisivät neuleen huuhteluaineella, mutta minun tapauksessani he suosittelivat alusmekkoa. Sitten alkoi se suunnaton stressi: teenkö itse vai mistä löytäisin sopivan. Lopulta superkaasoni Emppu raahasi minut kahvittelujen päätyttyä vaateliikkeisiin ja