Puikoilla häihin

Kun ei löydy liikkeestä, tai löytyy mutta yli budjetin, on aika luottaa omiin taitoihin ja luoda silmukat puikoille. Niin niin kirjatenttiin piti lukea, joten on tässä vähän vastuun kiertämisestäkin kyse. Ystäviltä olin saanut ehdotuksena muutamia ohjeita, mutta mikään niistä ei aivan täysin istunut yhteen jo tekemäni hääpuvun kanssa. Kysehän siis on "hunnusta". 

Pukuni on hieman avonainen selästä ja olkaimet menevät niskan taakse. En oikein pitänyt ajatuksesta kulkea olkapäät paljaana kirkossa ja toisaalta lapsena haaveilin aina, että häissä minulla olisi huntu. No perinteinen tyllihuntu tai sifonki ei oikein mitenkään istu yhteen pukuni kanssa, joten piti herättää ne uinuvat aivosolut miettimään ratkaisua. Fantasiafanaatikkona vastaus olikin aivan hyppysissä. Hupullinen keeppi ratkaisisi sekä puvun paljastavuuden, että antaisi jotakin hunnun tapaista peittämään päätä. Lisäksi se on talvipakkasilla myös lämmin. 

Monet ohjeet kahlattuani lävitse tosiaan totesin, että lähden luomaan vain suoraan mielikuvani perusteella silmukoita puikoille. Hieman huolestuttavaa, vaikka olenkin kokenut neuloja. Pyöröpuikoilla neuloessa kun ei tekelettä pääse levittämään täysiin mittoihin eikä siten ihan suoraan näe, mitä on saanut aikaan. Viivottimella mittaillen ja silmukkatiheyttä laskeskellen koetin löytää varmuuden koosta, mutta vaikka keeppiosa on jo valmis ja neulon huppua tällä hetkellä, en vieläkään uskalla sanoa tuleeko tästä mitään. 

Ideaalista olisi ollut neuloa keeppi Novitan Isoveli-langasta, mutta valikoimassa valitettavasti ei ollut vitivalkoista lankaa, vaan pelkästään luonnonvalkoista. Kun puku on vitivalkoisesta langasta neulottu, niin sen rinnalla luonnonvalkoinen keeppi näyttäisi keltaiselta. Novitalta neuvoivat neulomaan tuplalangalla saavuttaakseen saman paksuuden ja lähdinkin kokeilemaan Seitsemällä veljeksellä. 

Lisäksi yhä etsinnöissä on ollut mahdollinen kakkospuku. Halusin yksinkertaisen 50-luvun henkeen menevän kellomekon, jota voisi käyttää häiden jälkeenkin arjessa sekä juhlassa. Kun sopivaa pukua en löytänyt niin ystävän vinkkaamana sain kaavat aivan ihanaan yksinkertaiseen kellomekkoon ja suuntasinkin Eurokankaaseen. Asiantuntevan ja mukavan palvelun jälkeen päädyin hankkimaan mekkokankaat, vaikken itse mikään kummoinen ompelija olekaan. Kankaaksi valikoitui puuvillakangas, jossa on 3% elastaania tuomassa hieman joustavuutta. Puuvillakangas on siksikin hyvä, että se on mahdollista värjätä häiden jälkeen, mikäli valkea mekko tuntuu liian morsiuspuvulta. 

En tiedä tulenko kakkosmekkoa todellisuudessa hääpäivänä käyttämään, mutta ainakin häiden jälkeisenä aamuna aion sen pukea ylleni. Ompeluprosessiin aion ryhtyä vasta myöhemmin, sillä tällä hetkellä kehoni on muutostilassa psykologisen painonhallinnan myötä. Mutta siitä kerronkin sitten tarkemmin seuraavassa blogauksessa. ;) 

♡R