Puoli vuotta häihin

Kyllä sen huomaa, että perhosia on vatsassa. Puoli vuotta on kumminkin todella lyhyt aika. Ihan vastahan oli vuosi aikaa häihin!

Viettelemme tätä miinuspuolivuotishääpäiväämme rennosti mökkeillen. Säät eivät tälläkään kertaa suosi, vesikin ehti jo kylmenemään. Henkiinjäämisleiriä siis, mutta yritetään pitää toisemme lämpiminä. Samalla täällä jätämme hyvästit kesälomalle sillä elokuu menee vielä heinäkuuta napakammin muuttotouhussa ja ennen kaikkea opintojen käynnistämisessä.

HÄÄKATASTROFI!!!!! ehti tapahtua jo tuossa pari viikkoa sitten kun huomasin ensimmäistä kertaa kuinka paljon villainen hääpukuni kutittaa. Olin aiheen tiimoilta yhteydessä Novitalle ja heiltä sain neuvoja. Pienemmän (ja väehmmän tärkeän) työn kanssa he käsittelisivät neuleen huuhteluaineella, mutta minun tapauksessani he suosittelivat alusmekkoa. Sitten alkoi se suunnaton stressi: teenkö itse vai mistä löytäisin sopivan.

Lopulta superkaasoni Emppu raahasi minut kahvittelujen päätyttyä vaateliikkeisiin ja Lindexistä lopulta löytyi edullisesti sopivan kokoinen alusmekko. Kotona kuitenkin huomasin sen olevan vielä liian ohut ehkäisemään kutinaa. Kutina vain oikeastaan voimistui tämän alusmekon toimesta, mutta sitten keksin yhdistää sen jo kaapista löytyvään maxi-hameeseen jolloin alusmekko antoi sievän muodon ja alushame sopivan suojakerroksen. Saa nähdä onko tämä lopullinen ratkaisu, mutta tämä ratkaisu nyt ainakin antoi mielenrauhaa.

Häiden to do-listalla on tähän kohtaan suhteellisen olennainen seikka eli kirkon varauksen vahvistus. Tokihan ennen kutsujen lähettämistä kävin seurakuntatoimistolta varmistamassa, että kellonaika ja kirkko ovat varmasti oikein ja oikeinhan ne olivat. 

Jo viimekäynnillä minulle selvisi se seikka, ettei kirkosta ulos tultaessa saa heittää mitään. Ei terälehtiä, ei riisiä, ei tomaatteja tai kaalinpäitä tiukan vihkiaikataulun ja aiheutuvan siivoamisen vuoksi. Täysin ymmärrettävää ja kunnioitamme tätä toivetta, vaikka olisi meillä ollut ihmisiä häätiimissä riittävästi keräämäänkin terälehdet talvisilta hangilta. Tämä liittyy omaan periaatteeseeni siitä, että kirkkoa vihkipaikkana on kunnioitettava ja jos tähän kunnioitukseen ei kykene, voi vihkitoimituksen tilata jonnekin muualle.

Nyt onkin sitten mietinnässä, mitä mukavaa kirkosta poistumiseen keksisi. Seurakuntatoimistolta ehdotettiin saippuakuplia, mutta nauroin vain, että helmikuun pakkasessa voisivat olla suhteellisen surkuhupaisia.

Aurinko on juuri poistumishetkellämme laskemassa kun tullaan kirkosta ulos eli vähän sääkin vaikuttaa siihen mitä tehdään. Pilvisellä säällä voi olla hyvinkin hämärää jolloin lyhdyt tai tähtisadetikut voisivat olla sieviä, mutta selkeällä niiden käyttöä olisi parempi odottaa juhlapaikalle saapumiseen tai juhlapaikalta lähtöön. Pelkät aplodit tuntuisivat jotenkin yksinkertaiselta ja ehkä vähän liian amerikkalaiselta. Häähuiskuista jää ylimääräistä sälää, enkä ole oikein ymmärtänyt niiden funktiota. Eli hankalassa tilanteessa olemme. Toisaalta voi olla että taivas heittää meille siunauksena jotakin kaunista ja saamme astella ulos lumi- tai räntäsateessa – eihän sitä ikinä tiedä.

Ehdotuksia otetaan siis kirkosta poistumiseen ja tuoreen hääparin tervehdykseen. Ehkä spontaani lumisota?

♡ R