Villasethäät

Niin se vaan paukahti jo joulukuu ja häihin on enää alle 2kk. Samanaikaisesti tuntuu, että kaikki on ihan levällään ja toisaalta loksahtelee paikoilleen. Paljon on kaikkea muutakin puuhattavaa, kuten esimerkiksi joulu. Itse olen ollut jos jonkinlaisessa projektissa mukana (kuvaamista, oikolukua, laulamista) ja saanut samalla myös toteuttaa unelmiani. Siinä samalla se salakavala aika vain viuhahtaa kuin humalainen opiskelija vappuna. Koitetaan silti ottaa rennosti ja nauttia joka hetkestä. Kaikkihan me huomaamme ilmiön, jossa mielen maailmaan ilmestyy joulukuun ja tammikuun väliin yksi kuvitteellinen kuukausi. Asiat, jotka ovat ensi vuonna ovat vielä pitkän ajan päässä, vaikka todellisuus on toinen. Myös välillä näyttää siltä että kyseiseen yön mittaiseen ajanjaksoon varaudutaan kuukauden ruokaostoksilla. Lisäksi häidemme kohdalla ei auta ollenkaan ajatus siitä, että nehän ovat VASTA helmikuussa. NIIN MUTTA HETI JO TOISENA PÄIVÄNÄ! Eli stressinpoikasta on syntymässä. Lisäksi kand

Olen sellainen ihminen, jonka sisällä huutaa nelivuotias kovalla äänellä "MINÄ ITTE". Kun häihin on vajaa 3kk ja väliin asettuu yksi isompi kuvauskeikka, joulu ja opinnot, lienee viimein aika vaientaa se nelivuotias ja alkaa jakamaan vastuuta muille. Vietimme pyhäinpäivää häätiimin voimin jakaen vastuita pienen yksiömme olohuoneessa. Välillä minua ahdisti kamalasti kaikki meille osoitetut kysymykset "miten tämä hoidetaan?" "oletteko miettineet sitä?". Lopulta tuntuikin, että olin ahdistunut enemmän tapaamisen jälkeen kuin ennen tapaamista. Kaasoni Emppu kiteytti minulle kuitenkin jälkikäteen, että nyt ne langat on pois minun käsistäni ja vastuuhenkilöt kyllä saavat omat osa-alueensa järjestymään. Minä puolestani saisin kuulemma stressata kaikesta turhasta kuten sukkanauhan pitsin väristä. Jotenpa stressasin ja marssin suoraan askarteluliikkeeseen. Mukaan sieltä tarttui harmaata ja valkeaa pitsiä, harmaata satiininauhaa, pieniä helmisomisteita

Uskallan väittää, että meillä kaikilla morsiamilla on niitä. Ajattelin nyt jakaa viimeisimmän viimeöisen, jotta myös sinun mielikuvituksesi voisi saada niistä inspiraatiota omien painajaisten muodostamiseen. Nimesin blogauksen "osa 1." koska uskallan väittää, että näitä surkuhupaisia komedioita ehtii vielä viimeisten 3 kk aikana tulla monin verroin lisää jaettavaksi. Kaikki lähtee siitä, etten unessa ollutkaan Joensuussa vaan lapsuudenkotipaikkakunnallani Elimäellä. Syy miksi tämä on painajainen paljastuu  täältä . Kirkon eteisessä odoteltiin isäni kanssa. En ollut päässyt näkemään juhlapaikkaa ollenkaan ja vaikka suunnitelmissa oli ottaa kuvat ennen vihkimistä niin niitä ei ollut otettu. Pyysin kaasoa tuomaan meikkipussin, mutta se kuulemma jäi Joensuuhun. Eli kasvojeni arpia ei peitä mikään. Sitten alkoi joku superstereotyyppinen häämarssi soimaan. Olen viimepäivät kriiseillyt häämarsseja, kun tuntuu ettei mikään sovi häittemme habitukseen. Isä jostain kumman syystä hei

Heräsin hetki sitten kello 5:55 hyvin dystooppisesta painajaisesta ja en jäänyt odottamaan, että kello olisi muuttunut lukemaan 6:66. No selvää oli ainakin se, etten halunnut jatkaa tuota unta, joten paras oli nousta puuhailemaan jotakin muuta. Mikäpä siis parasta painajaislääkettä kuin hääblogin päivittäminen. Varaudu siis sekavaan sillisalaattiin. Onhan niitä painajaisia häihinkin liittynyt. Kaikenlaista pientä draamaa on ulkopuolisilla ollut koskien meidän häitä. Niistä on jokseenkin myös selvitty. Kyllä on selväksi käynyt myös se, että tätä rulianssia ei kumpikaan halua enää koskaan toistaa, joten yhdessä ollaan kunnes kuolema meidät erottaa. Kaiken draaman lisäksi viime viikolla Thomas Cookin konkurssin myötä huoli häämatkasta taas jälleen nosti päätään. Matkahan meillä on varattu Tjäreborgin. Nyt näyttää että kaikki järjestyisi lopulta parhain päin, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei tilanne minua huoleta. Häämatkalle kun oleme lähdössä ilmastokompensoiduin lomalenn

On aika huokaista helpotuksesta. Muutto on viimein täysin takana ja tupareita juhlittiin perjantaina 13. päivä. Samalla maistelimme hieman häihin suunniteltuja Porvoon herkkuja. Brunbergin suukkoja (vanilja, mansikka, mokka), Alku toffeita (lakritsa, suklaa, kermatoffee), tryffeleitä (perus, mokka, nougat). Mahdollisesti muutakin Brunbergiltä noudamme häihin. Yhdestä seikasta olimme yhtä mieltä: Ällömakeat tarjoilut kaipaavat rinnalleen jotakin raikasta, vaikka ällösöpöjä ja siirappisia aiommekin hääpäivänämme olla. Tämä haaste osoitetaankin ystävälleni Auroralle, joka vastaa hääkakun loihtimisesta. Kakussa voisi olla raikkaampaakin tuulahdusta täydentämään makuspektriä. Makuspektriin tulee vaihtelua myös juomien kautta. Aiemmin olenkin kertonut, että teemme itse simaa. Mauksi on valikoitunut hunajasima jonka makeutta leikkaa suloisesti sitruuna. Tässä ei kuitenkaan ole aivan kaikki häidemme juomapuoli. Kaasoni toi tupareihin uunituoretta uutuutta Honkavuoren panimolta: Työ -

Vuosi sitten koettiin Kreikan saarella suuria tunteita. Kyllähän minä tiesin sormuksista, sillä olimme ne käyneet yhdessä ostamassa. Ei se syönyt lainkaan jännitystä, vaikka tiesin kihlauksen olevan edessä. Se ehkä vain lisäsi perhosia, kun tiesi kosinnan tapahtuvan minä päivänä hyvänsä. Siellä Kreikan Korfun saarella pienessä tavernassa se sitten tapahtui. Päätimme juhlistaa kihlapäiväämme hieman toisenlaisella etelän reissulla. Lähdimmekin Elimäelle vanhempieni tykö jo torstaina, jotta kihlapäivänä jaksaisimme lähteä seikkailemaan kohti Porvoota. Kohteella oli sekä kulturelli että käytännönläheinen tarkoitus. Timo ei myöskään muistanut, että olisi koskaan käynyt Porvoossa. Kirjallisuuden opiskelijana halusin nyt uudelleen aikuisena käydä kulkemassa Runebergin jalanjäljillä, mutta toisaalta lähdimme kartoittamaan häidemme makeaa tarjontaa Brunbergin tehtaanmyymälään. Meidän häissämme suukotellaan. Tällä kertaa tuomisiksi lähti mansikkasuukkoja, mutta pöytään päätyy varma

Viimepäivät ovat olleet itkuisia. Instagramiani seuranneet tietävätkin jo mistä on kyse. Muutama päivä sitten huomasin ihanan ajat sitten neulomani hääpuvun miehustan hapertuneen. Johtuiko asunnossamme vallinneesta turkiskuoriaisongelmasta, neuleen löysyydestä tai mistä hyvänsä, en pitänyt ajatuksesta että neuleen läpi vilkkuisi ihan niin paljon paljasta pintaa. Löysyydestä johtuen reikiä oli runsaasti ja puku oli osin menettänyt muotonsa. Ei ole mitään kamalampaa kuin ottaa alle puoli vuotta ennen häitä sakset käteen ja nirskuttaa menemään. Leikkaamisen jälkeisenä yönä en kyennyt nukkumaan. Vain itkin ja yritin poimia silmukoita uutta neuletta varten. Minulla ei myöskään ole vanhaa lankaa enää, joten valkoisen värisävy hieman muuttuu vyötäröllä. Värjäyserien välinen ero on kuitenkin niin pieni, että vain minua se todellisuudessa todennäköisesti haittaa. Olen ollut tavattoman kiitollinen kaikesta saamastani tuesta. Eräskin ystävä heti otti yhteyttä, mikäli tarvitsisin hääpukua n

Olen aina ollut todella hyvä laihduttamaan. Osaan siis kyllä laihduttaa. Monesti olen pudottanut kymmeniä kiloja Suurin Pudottaja -tyylillä. Ne ovat kuitenkin tulleet aina korkojen kera takaisin. Nykymaailmamme syöttää meille tällaisia nopeita rajuja muodonmuutoksia joka puolelta lainkaan ymmärtämättä, ettei se ole kaikille ratkaisu ongelmaan. Painavimmillani olin kuukausi sitten, kun vaa'an viisari heilahti 111,7 kg. Häihin en aio "laihduttaa" vaikka tietäisin tiukalla puolen vuoden treenillä saavani tuosta kepoisesti 20-30kg pois. Jojoilu rasittaa sydäntä ja toivoisin, ettei kuolema erottaisi ihan heti häiden jälkeen. Kyllähän minä tiedän miten minun pitäisi syödä – miksi en siis tee niin. Ystäväni Päivi Niemi lisäsikin minut kuukausi sitten Psykologinen Painonhallinta -ryhmään tutustumaan kehittämäänsä konseptiin. Tarkoituksena on pureutua juuri edellä esitettyyn miksi-kysymykseen. Hoitaa sitä perimmäistä ongelmaa oireiden sijasta. Psykologisesta Painonhallinna

Kun ei löydy liikkeestä, tai löytyy mutta yli budjetin, on aika luottaa omiin taitoihin ja luoda silmukat puikoille. Niin niin kirjatenttiin piti lukea, joten on tässä vähän vastuun kiertämisestäkin kyse. Ystäviltä olin saanut ehdotuksena muutamia ohjeita, mutta mikään niistä ei aivan täysin istunut yhteen jo tekemäni hääpuvun kanssa. Kysehän siis on "hunnusta".  Pukuni on hieman avonainen selästä ja olkaimet menevät niskan taakse. En oikein pitänyt ajatuksesta kulkea olkapäät paljaana kirkossa ja toisaalta lapsena haaveilin aina, että häissä minulla olisi huntu. No perinteinen tyllihuntu tai sifonki ei oikein mitenkään istu yhteen pukuni kanssa, joten piti herättää ne uinuvat aivosolut miettimään ratkaisua. Fantasiafanaatikkona vastaus olikin aivan hyppysissä. Hupullinen keeppi ratkaisisi sekä puvun paljastavuuden, että antaisi jotakin hunnun tapaista peittämään päätä. Lisäksi se on talvipakkasilla myös lämmin.  Monet ohjeet kahlattuani lävitse tosiaan totesin, että l

Uusi kalenteri hankittu ja tärkein merkitty heti – ettei vain pääse unohtumaan. Arkeen paluu lomalta on kovasti käynnissä ja se alkaa aina kalenterin hankkimisella ja kurssien ylös merkitsemisellä. Tätä tekstiä kirjoittaessani olen viimein löytänyt tieni yliopistolle ja kirjastolle. Niin no opiskelemaan asti en näemmä päässyt, kun blogia lähdin päivittämään. Mutta ehkäpä pian kunhan saan ainakin tekstin kirjoitettua. Olin päättänyt viettää kesälomaa heinäkuun verran. Joskin tuonakin aikana oli tarkoitus lukea klassikoita kirjatenttiä varten. Muutaman ehdinkin kahlata. Nyt kuitenkin edessä on jokunen essee vielä ennen koulun alkua, sillä haluaisin ehtiä keskittymään hyvin kandin kirjoittamiseen ennen häitä. Eli kaikki, mitä saan elokuussa alta pois on bonusta aikaan, joka tuhlaantunee kandin kirjoittamiseen ja häävalmisteluihin. Häiden ja järjestelyjen osalta viime viikonloppuna oli stressiä ja epätoivoa ilmassa. Vähän riitaa ja ahdistusta. Tuntuu vain etten jaksaisi nyt m

Kyllä sen huomaa, että perhosia on vatsassa. Puoli vuotta on kumminkin todella lyhyt aika. Ihan vastahan oli vuosi aikaa häihin! Viettelemme tätä miinuspuolivuotishääpäiväämme rennosti mökkeillen. Säät eivät tälläkään kertaa suosi, vesikin ehti jo kylmenemään. Henkiinjäämisleiriä siis, mutta yritetään pitää toisemme lämpiminä. Samalla täällä jätämme hyvästit kesälomalle sillä elokuu menee vielä heinäkuuta napakammin muuttotouhussa ja ennen kaikkea opintojen käynnistämisessä. HÄÄKATASTROFI!!!!! ehti tapahtua jo tuossa pari viikkoa sitten kun huomasin ensimmäistä kertaa kuinka paljon villainen hääpukuni kutittaa. Olin aiheen tiimoilta yhteydessä Novitalle ja heiltä sain neuvoja. Pienemmän (ja väehmmän tärkeän) työn kanssa he käsittelisivät neuleen huuhteluaineella, mutta minun tapauksessani he suosittelivat alusmekkoa. Sitten alkoi se suunnaton stressi: teenkö itse vai mistä löytäisin sopivan. Lopulta superkaasoni Emppu raahasi minut kahvittelujen päätyttyä vaateliikkeisiin ja

Postiin on lykätty kutsut ja loput toimitetaan kädestä käteen. Kylläpä kaikki muuttui niin paljon konkreettisemmaksi! Ehkäpä postitse lähetetyt kolahtavat laatikoihin jo tänään! Tänään ajattelin kirjoittaa vähän meidän muuttoasioista, jotka vievät tällä hetkellä lomastamme aika ison siivun ja toisaalta aiheuttavat tiettyä viivästystä kaikkeen hääjärjestelyyn. (Siksi täälläkin on ollut niin hiljaista) Mutta haluan myös kirjoittaa aiheesta nimeltä perheenlisäys, jonka pelkään nousevan puheenaiheeksi häissä. Jos haluat siis skipata muuttopuuhat, niin aloita neljänneksi viimeisestä kappaleesta. Emme ole saaneet tänä kesänä tarjousta Joensuun Elliltä perheasunnosta. Jo alkukesästä päätimme kuitenkin, että muutto hoidetaan tänä kesänä alta pois. Sulhaseni muuttaakin siis tilavaan yksiööni (35 ,5 2 )  joka toki saattaa alkaa tuntua pieneltä kahden koiran ja kahden ihmisen asuttamana. Oikealla systeemillä uskoisin meidän tavoittavan onnen tässä luukussa. Toisaalta isompaan muuttaessa tavaram

Vielä vähän flunssainen morsian täällä näpyttelee, mutta onneksi vointi on jo parempaan päin. Flunssa oli oikeastaan juuri se mitä tähän kohtaan tarvitsinkin, enkä ole nyt millään tasolla ironinen tämän lauseen kanssa. Tauti pysäytti ja tyrkkäsi minut sänkyyn satojen ajatusten ja tekemättömien asioitten kanssa. Siellä vällyjen alla sitten ehti pyöritellä niitä ajatuksia, joita oli niin antoisasti juossut karkuun jo pidemmän aikaa. Lopputulos: flunssaviikko oli viikko jona sain enemmän aikaan kuin pitkiin aikoihin. Jos olet henkilökohtaista instagramiani  karjalankilpineito  seurannut niin sieltä oletkin voinut jo bongata piirtämäni häälogon. Sen rajat ja värit vahvistin flunssavuoteen pohjalla ja lopulta skannattuani sen, totesin sen olevan juuri niin täydellinen kuin halusinkin kuvitukseksi hääkutsuihin. saattaapa kuvio eksyä muuallekin. Siinä ovat toteemimuumimme Hosuli ja Sosuli, jotka tulevat olemaan näkyvä osa hääpäivässämmekin. Kuten otsikosta jo luitkin kutsut ovat viime

Hääjärjestelyt eivät aina ole sitä vaaleanpunaista ällömakeaa hattaraa, jota ympäröivä mediamaailma suoltaa. Someen annetaan usein siloiteltu kuva ja ongelmista ei puhuta (joskin tämä kulttuuri on toivon mukaan jo murtumassa). Kaiken stressin keskellä on hyvä ottaa aikaa myös sekä itselle että parisuhteelle. Tämä blogaus ei ehkä aivan suoraan iske häähumun ytimeen. Se on silti sitäkin tärkeämpi ja etenkin häämasennuksen. Puhuisin kohdallani kirjaimellisesti häämasennuksesta, sillä huomasin masennuksesta kärsineenä pysyvän alakulon taas nostavan päätään. Kun kaikki tässä häämaailmassa ei ollutkaan sitä vaaleanpunaista ja ihanaa, vaan raadollisen raha- ja kulutuskeskeistä. Krista-kaasoni kysyi, mitä voisi häiden eteen tehdä ja auttaa juuri nyt. Enpä oikein tiennyt itsekään. Valtaosa työstä kun kaatuu viimeisiin kuukausiin itse tehdessä. Ahdistus vain kasvaa kun sitä työmäärää pohtii. Eräs ystäväni ilmoitti menevänsä myös naimisiin ensi vuonna. Ehkä hänen innostuksensa kontrasti omaan

Raflaava otsikko, joka saattaa vaikuttaa klikkiotsikolta silti olematta sitä. Häiden peruminen, tai edes lykkääminen on nimittäin tullut monta kertaa mieleeni ja viime päivinä vielä tavallista enemmän. Niin moni hääblogiyhteisössä on tehnyt blogausta matkan varrella siitä, miten heillä säästetään häihin. Itsekin haluaisin säästää häihin, mutta se ei juurikaan ole mahdollista. Kelan tuella opiskelevina kaikki raha, mikä tileille tulee myös menee vuokriin, laskuihin, kuukausittaisiin menoihin ja ruokaan. Kaikesta tästä johtuu minimaalinen budjettimme ja suunnaton stressimme. Erinäisiä hankintoja tehdään matkan varrella silloin kun varaa on. Sormukset on jo hankittu hyvissä ajoin ja samoin etsimme vaatteita ja muita moisia pakkohankintoja, joihin aina nipistää hieman kuukausittaisesta budjetista. Viime aikaiset taloudelliset ongelmat ovat kuitenkin vähän väliä rampauttaneet unelmia häitten suhteen. Vaikkeivät puitteet olisi niin hääppöiset niin kyllä näistä häät tulee. Sitten ILO