1v. kihlapäivä Porvoossa

Vuosi sitten koettiin Kreikan saarella suuria tunteita. Kyllähän minä tiesin sormuksista, sillä olimme ne käyneet yhdessä ostamassa. Ei se syönyt lainkaan jännitystä, vaikka tiesin kihlauksen olevan edessä. Se ehkä vain lisäsi perhosia, kun tiesi kosinnan tapahtuvan minä päivänä hyvänsä. Siellä Kreikan Korfun saarella pienessä tavernassa se sitten tapahtui.

Päätimme juhlistaa kihlapäiväämme hieman toisenlaisella etelän reissulla. Lähdimmekin Elimäelle vanhempieni tykö jo torstaina, jotta kihlapäivänä jaksaisimme lähteä seikkailemaan kohti Porvoota. Kohteella oli sekä kulturelli että käytännönläheinen tarkoitus. Timo ei myöskään muistanut, että olisi koskaan käynyt Porvoossa. Kirjallisuuden opiskelijana halusin nyt uudelleen aikuisena käydä kulkemassa Runebergin jalanjäljillä, mutta toisaalta lähdimme kartoittamaan häidemme makeaa tarjontaa Brunbergin tehtaanmyymälään.

Meidän häissämme suukotellaan. Tällä kertaa tuomisiksi lähti mansikkasuukkoja, mutta pöytään päätyy varmasti mansikan lisäksi myös mokkaa ja vaniljaa. Mikäli talvella olisi joku mielenkiintoinen kausimaku niin ehkä sitten niitäkin. Tehtaanmyymälästä ilman päällyspapereita ostettuna hintakaan ei päätä huimaa. 

Hääkarkeiksi me valitsimme Alku-kermatoffeet. Valmiiksi valkeat kääreet kultaisella Alku tekstillä jotenkin sopivat hääkarkkeihin. Onhan naimisiin meneminen yhteisen elämämme alku. Karkkibuffettiin valikoitunee myös muita Alku-toffeita ja myös tryffeleitä. 

Tehtaanmyymälän piipahduksen jälkeen suuntasimme vanhaan Porvooseen. Inspiroivat mukulakivikadut ja -kujat. Jos minulla olisi rahaa kuin roskaa, haluaisin asua jossakin tällaisessa miljöössä ja kirjoittaa kirjallisuutta. Heti alkuun oli sen verran nälkä, että etsiskelimme sopivaa ruokapaikkaa. Monet olivat jo sulkeneet kesän jälkeen ovensa, mutta aivan vanhan raatihuoneen läheisyydessä oli oikein mukava pieni ravintola Gabriel 1763. Ihana rento tunnelma toivotti heti ovelta tervetulleeksi ja sisustuksen seesteydessä sielu lepäsi. Kaiken kruunasi ystävällinen palvelu ja herkullinen ruoka. 

Tilasimme pitsalistalta Paraskeen ja Rautakaupan. Poro Rautakaupassa ei oikein maistunut millekään mutta Paraske sen sijaan oli mielenkiintoinen positiivinen yllätys. Vahva suositus tälle ravintolalle. Varmasti palaamme jollakin seuraavalla Porvoon seikkailulla. 

Ruokailun jälkeen aikataulu näytti kuitenkin siltä, ettemme ehdi Runebergin kodissa käymään aukioloaikojen puitteissa, joten päätimme jättää sen seuraavalle visiitille ja sen sijaan kiipesimme käymään Porvoon tuomiokirkossa. Upea vanha kirkko josta kuvat puhukoon puolestaan. Ihanaa oli hiljentyä täällä vuosisatojen historian ympäröimänä. 

Olemme Timon kanssa molemmat jouluihmisiä. Olemmekin päättäneet seikkailuillamme pyrkiä aina etsimään joulukuuseen jokin koristeen muistuttamaan paikasta. Tällä kertaa Porvoosta lähti mukaan pieni lasiteos, joka muistuttaa minua Porvoon punaisista ranta-aitoista. Kävellessä joen vartta pitkin katseemme kiinnittyi liikkeen nimeen "Nappi-Aitta". Timon neulottu liivi kaipaili nappeja ja minullakin joko sukat tai lapaset tulevat kaipaamaan nappeja, joten kävimme nappikaupoilla. 

Lopulta päätimme kierroksemme hautausmaalle. Hautausmaathan merkitsevät meille vähän enemmän, sillä aloimme aikoinaan seurustella sen jälkeen, kun olimme käyneet treffeillä hautausmaalla. Tällä kertaa hiljennyimme hetken kahden suuren suomalaisen kirjailijan haudalla. Valitettavasti toisen suuren kirjailijan Fredrika Runebergin nimi oli hautakiven takapuolella pienellä präntillä, kun eihän se tuohon etupuolelle mitenkään mahtunut. 

Hieno reissu ja paljon jäi vielä seuraavalla kertaa katsottavaksi.