Villasethäät

Postiin on lykätty kutsut ja loput toimitetaan kädestä käteen. Kylläpä kaikki muuttui niin paljon konkreettisemmaksi! Ehkäpä postitse lähetetyt kolahtavat laatikoihin jo tänään! Tänään ajattelin kirjoittaa vähän meidän muuttoasioista, jotka vievät tällä hetkellä lomastamme aika ison siivun ja toisaalta aiheuttavat tiettyä viivästystä kaikkeen hääjärjestelyyn. (Siksi täälläkin on ollut niin hiljaista) Mutta haluan myös kirjoittaa aiheesta nimeltä perheenlisäys, jonka pelkään nousevan puheenaiheeksi häissä. Jos haluat siis skipata muuttopuuhat, niin aloita neljänneksi viimeisestä kappaleesta. Emme ole saaneet tänä kesänä tarjousta Joensuun Elliltä perheasunnosta. Jo alkukesästä päätimme kuitenkin, että muutto hoidetaan tänä kesänä alta pois. Sulhaseni muuttaakin siis tilavaan yksiööni (35 ,5 2 )  joka toki saattaa alkaa tuntua pieneltä kahden koiran ja kahden ihmisen asuttamana. Oikealla systeemillä uskoisin meidän tavoittavan onnen tässä luukussa. Toisaalta isompaan muuttaessa tav...

Vielä vähän flunssainen morsian täällä näpyttelee, mutta onneksi vointi on jo parempaan päin. Flunssa oli oikeastaan juuri se mitä tähän kohtaan tarvitsinkin, enkä ole nyt millään tasolla ironinen tämän lauseen kanssa. Tauti pysäytti ja tyrkkäsi minut sänkyyn satojen ajatusten ja tekemättömien asioitten kanssa. Siellä vällyjen alla sitten ehti pyöritellä niitä ajatuksia, joita oli niin antoisasti juossut karkuun jo pidemmän aikaa. Lopputulos: flunssaviikko oli viikko jona sain enemmän aikaan kuin pitkiin aikoihin. Jos olet henkilökohtaista instagramiani  karjalankilpineito  seurannut niin sieltä oletkin voinut jo bongata piirtämäni häälogon. Sen rajat ja värit vahvistin flunssavuoteen pohjalla ja lopulta skannattuani sen, totesin sen olevan juuri niin täydellinen kuin halusinkin kuvitukseksi hääkutsuihin. saattaapa kuvio eksyä muuallekin. Siinä ovat toteemimuumimme Hosuli ja Sosuli, jotka tulevat olemaan näkyvä osa hääpäivässämmekin. Kuten otsikosta jo luitkin kutsut o...

Hääjärjestelyt eivät aina ole sitä vaaleanpunaista ällömakeaa hattaraa, jota ympäröivä mediamaailma suoltaa. Someen annetaan usein siloiteltu kuva ja ongelmista ei puhuta (joskin tämä kulttuuri on toivon mukaan jo murtumassa). Kaiken stressin keskellä on hyvä ottaa aikaa myös sekä itselle että parisuhteelle. Tämä blogaus ei ehkä aivan suoraan iske häähumun ytimeen. Se on silti sitäkin tärkeämpi ja etenkin häämasennuksen. Puhuisin kohdallani kirjaimellisesti häämasennuksesta, sillä huomasin masennuksesta kärsineenä pysyvän alakulon taas nostavan päätään. Kun kaikki tässä häämaailmassa ei ollutkaan sitä vaaleanpunaista ja ihanaa, vaan raadollisen raha- ja kulutuskeskeistä. Krista-kaasoni kysyi, mitä voisi häiden eteen tehdä ja auttaa juuri nyt. Enpä oikein tiennyt itsekään. Valtaosa työstä kun kaatuu viimeisiin kuukausiin itse tehdessä. Ahdistus vain kasvaa kun sitä työmäärää pohtii. Eräs ystäväni ilmoitti menevänsä myös naimisiin ensi vuonna. Ehkä hänen innostuksensa kontrasti omaan...

Raflaava otsikko, joka saattaa vaikuttaa klikkiotsikolta silti olematta sitä. Häiden peruminen, tai edes lykkääminen on nimittäin tullut monta kertaa mieleeni ja viime päivinä vielä tavallista enemmän. Niin moni hääblogiyhteisössä on tehnyt blogausta matkan varrella siitä, miten heillä säästetään häihin. Itsekin haluaisin säästää häihin, mutta se ei juurikaan ole mahdollista. Kelan tuella opiskelevina kaikki raha, mikä tileille tulee myös menee vuokriin, laskuihin, kuukausittaisiin menoihin ja ruokaan. Kaikesta tästä johtuu minimaalinen budjettimme ja suunnaton stressimme. Erinäisiä hankintoja tehdään matkan varrella silloin kun varaa on. Sormukset on jo hankittu hyvissä ajoin ja samoin etsimme vaatteita ja muita moisia pakkohankintoja, joihin aina nipistää hieman kuukausittaisesta budjetista. Viime aikaiset taloudelliset ongelmat ovat kuitenkin vähän väliä rampauttaneet unelmia häitten suhteen. Vaikkeivät puitteet olisi niin hääppöiset niin kyllä näistä häät tulee. Sitten ILO...

Laitoinkin jo aiemmin postauksessa 9 kuukautta häihin ajatuksia kutsuihinkin liittyen. Ajattelin avata sitä nyt hieman lisää. Kirjallisuuden opiskelijana olen vaikean tehtävän edessä – kutsutekstit olisi valmisteltava. Kesä lähestyy ja pian onkin jo aika, kun kutsut pitäisi toimittaa/lähettää. Ongelma ei enää ole vieraslista, joka on tiivistynyt napakkaan 60-70 hengen juhlaan. Pikemminkin pulmana päässäni pyörii se miten kaiken sen informaation saisi sisällytettyä kutsuihin. Onneksi tehdyt korttipohjat antavat mahdollisuuden jopa vihkosen muotoon rakentuvalle kutsulle. Perinteiset asiat jotka pitäisi saada kutsuun mahtumaan selkeästi: Keiden häät Milloin Missä Kenelle ilmoittaa mihin mennessä tulostaan ja allergioistaan Niissäkin jo riittäisi, vaan eipä lopu. Seuraavat menevätkin jo hankalammiksi.  Villasukkapukukoodi, rennon juhlavaa Emme tarjoa lämmintä ruokaa, tarjolla on kakkukahvit ja pikkusuolaista Oma muumimuki mukaan (ei pakko, mutta mukava yksityiskoh...

Juhlakaupunki valikoitui häillemme ensimmäisten asioiden joukossa. Blogiaiheena tämä aihe on kuitenkin saanut kypsyä kauan. Vasta viime päivinä olemme alkaneet pohtimaan syvällisemmin juhlakaupungin merkitystä niin perinteiden, omien tunteidemme kuin käytännön näkökulmasta. Perinteisiin kuuluu usein hääjuhlan vietto morsiamen koti- tai synnyinpaikkakunnalla. Olen lähtöisin itse Elimäeltä, nykyiseen Kouvolaan kuuluvalta kylältä kuutostien varresta. Isäni on kanttori ja lapsuuteni aikaan hän työskenteli juuri Elimäen seurakunnassa. Siten kirkko tuli tutuksi tarinoineen ja kasvoinkin urkupenkillä ja kaiken maailman mummokerhoissa värityskirjaa väritellen. Muistan kuinka kylällä seisova upea Suomen vanhin yhä käytössä oleva puinen ristikirkko sai toimia vihkipaikkana sisarelleni. Aina haaveilin, että seinällä oleva vihkiryijy kerran levitettäisiin alttarin eteen minun hääpäivänäni. Olin haaveillut häistä niin Arboretum Mustilassa kuin Moision kartanossakin.  Elimäen...

Siinähän ajassa pykäisi maailmaan vielä lapsenkin, mutta jos nyt jätetään se kuitenkin tekemättä tässä välissä. 9 kuukautta. Saako panikoida? Panikoin silti. Viime päivinä blogi on viettänyt hiljaiseloa. Opinnoissa on ollut kasa niin toinen toistaan ahdistavampia ja kuormittavampia hommia, että on ollut paras lykätä muita asioita vain eteenpäin. Se on kuitenkin näin stressisieluisena paniikkipalleroisena todettava ettei häiden suunnittelu ole ollut ruusuilla tanssimista viime päivinä. Ensimmäisen kerran on jopa tullut päästettyä suusta sulhaselle, että jospa unohdettaisiin koko naimisiin meneminen, kun häät ovat ahdistaneet niin paljon. Ehkä ahdistusta ei olisi näin paljon jos budjettia olisi enemmän ja siten itse tehtävää vähemmän. Silti vaikka nyt voittaisin lotossa, en kaataisi rahojani häihin, vaan todennäköisesti menisin ihan samalla suunnitelmalla läpi harmaan kiven. Raha ei tuo onnea.  Oleellisimmat ovat kuitenkin jo rasiassa odottamassa häitä. Minun sormukseni ...