9 kuukautta häihin

Siinähän ajassa pykäisi maailmaan vielä lapsenkin, mutta jos nyt jätetään se kuitenkin tekemättä tässä välissä. 9 kuukautta. Saako panikoida? Panikoin silti.

Viime päivinä blogi on viettänyt hiljaiseloa. Opinnoissa on ollut kasa niin toinen toistaan ahdistavampia ja kuormittavampia hommia, että on ollut paras lykätä muita asioita vain eteenpäin. Se on kuitenkin näin stressisieluisena paniikkipalleroisena todettava ettei häiden suunnittelu ole ollut ruusuilla tanssimista viime päivinä. Ensimmäisen kerran on jopa tullut päästettyä suusta sulhaselle, että jospa unohdettaisiin koko naimisiin meneminen, kun häät ovat ahdistaneet niin paljon.

Ehkä ahdistusta ei olisi näin paljon jos budjettia olisi enemmän ja siten itse tehtävää vähemmän. Silti vaikka nyt voittaisin lotossa, en kaataisi rahojani häihin, vaan todennäköisesti menisin ihan samalla suunnitelmalla läpi harmaan kiven. Raha ei tuo onnea. 

Oleellisimmat ovat kuitenkin jo rasiassa odottamassa häitä.

Minun sormukseni on saapunut käsiini perintönä isoäidiltäni isäni kautta. Päätimme antaa tälle ihanalle sormukselle mahdollisuuden symboloida jälleen rakkautta. Ehkäpä jälleen joku minun lapsenlapsistani voi sormusta käyttää aikanaan samassa tarkoituksessa. Timon sormus sen sijaan on uusi. Kävimme ostamassa sen Timanttisilta. Se on savonlinnalaisen kultaseppä J.Eklundin käsialaa.

Verenpainettani ovat nostaneet huomattavasti vieraslista ja kutsut. Katsoinkin tuttavani Pastorificin vlogin aiheesta top 5 häämokaa joiden joukossa myös vieraslista on mainittu. Katsottuamme yhdessä Timon kanssa kyseisen vlogin päätimme yhdessä tuumin ryhtyä karsimaan ja lisäilemään henkilöitä vieraslistalle. Lähes 80 hengen häät kutistuivat siis hetkessä noin 60 hengen häiksi joten stressikin kutistui ehkä hieman. Tilaa jäi siis myös niille "Ai niin voi ÄÄÄÄ unohdettiin kutsua hänet!" kutsuille joita voi vielä syksyn mittaan jaella kun nimiä muistuu mieleen.

Kutsuja askarreltiin kaasojen kanssa jo aiemmin ja viimeiset tuherrettiin Emppu-kaasoni kanssa kokoon eilen. Tänään sitten ystävien kanssa ruvettiin pohtimaan sisältöä kutsuille. Miten sanoa kauniisti, että emme aio tarjota lämmintä ruokaa häissämme ja juhlakengät voi jättää suosiolla kotiin?  Entä onko sopivaa ehdottaa vieraille, että he voisivat ottaa mieleisensä muumimukit mukaan? Entä kun opiskelijoina toivoisimme häälahjan pääasiassa käteisenä ja lahjakortteina? 

Paljon tulemme säästämään rahaa myös siinä, että postin heikennettyä palvelua ja nostettua hintoja päätimme toimittavamme valtaosan kutsuista pitkin kesää kädestä käteen periaatteella. 1,5e kerrottuna 40 tekee kuitenkin jo 60e ja keksin kyllä niillekin hiluille jotakin muuta käyttöä tässä pikkuruisessa budjetissa. 

Budjetti sitä budjetti tätä... Kyllä näistä opiskelijahäät tulee ja ehkä syödään jotakin muuta kuin pelkkää pastaa ketsupilla. Jännittävää on myös se, että toivon mukaan mieheni valmistuu ensi lukuvuonna maisteriksi ja aviomieheksi. Minusta puolestaan valmistuu toivottavasti kandi ja aviovaimo. 

♡ R