Kutsuista pienoisromaani

Laitoinkin jo aiemmin postauksessa 9 kuukautta häihin ajatuksia kutsuihinkin liittyen. Ajattelin avata sitä nyt hieman lisää.

Kirjallisuuden opiskelijana olen vaikean tehtävän edessä – kutsutekstit olisi valmisteltava. Kesä lähestyy ja pian onkin jo aika, kun kutsut pitäisi toimittaa/lähettää. Ongelma ei enää ole vieraslista, joka on tiivistynyt napakkaan 60-70 hengen juhlaan. Pikemminkin pulmana päässäni pyörii se miten kaiken sen informaation saisi sisällytettyä kutsuihin. Onneksi tehdyt korttipohjat antavat mahdollisuuden jopa vihkosen muotoon rakentuvalle kutsulle.



Perinteiset asiat jotka pitäisi saada kutsuun mahtumaan selkeästi:

  • Keiden häät
  • Milloin
  • Missä
  • Kenelle ilmoittaa mihin mennessä tulostaan ja allergioistaan
Niissäkin jo riittäisi, vaan eipä lopu. Seuraavat menevätkin jo hankalammiksi. 
  • Villasukkapukukoodi, rennon juhlavaa
  • Emme tarjoa lämmintä ruokaa, tarjolla on kakkukahvit ja pikkusuolaista
  • Oma muumimuki mukaan (ei pakko, mutta mukava yksityiskohta)
  • Älä käytä tuoksuja (morsian on hajusteallergikko) 
  • Käteinen on sopiva lahja 
Tuntuu että joka päivä infottavia asioita ilmenee lisää. Tänään mieleeni pelmahti yllättäen tuoksuaihe, sillä yksikin vahvasti tuoksuihin verhoutunut kulkija tekee oloni tukalaksi niin kahvilassa kuin luentosalissakin. Jotenkin tuntuu vaikealta kirjoittaa ohjeita ja toiveita kutsuun, kun en tahtoisi olla hankala. 

Lisäksi toiveisiin liittyy myös selvästi häpeää. Haluaisin jättää kokonaan mainitsematta sen, ettemme tarjoa lämmintä ruokaa, todennäköisesti emme tarjoa alkoholiakaan. Kyse on täysin budjettivalinnoista ja siten häpeä astuu kehiin. Se ettei meillä ole varaa niihin perinteisiin häihin. Haluamme viettää häitä mahdollisimman monen rakkaan ihmisen voimin silti pitäen tiukan opiskelijabudjettimme (2000e). 

Miten kertoa tästä kaikesta pahoittamatta kenenkään mieltä? 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Häidemme juomista – support your local

Kuva
Nykytilanne antaa monille aikaa pohtia omia hääsuunnitelmiaan uudelleen. Olin itse siinä käsityksessä, että monet hakevat juomat häihin (ja myös moniin muihin juhliin) Virosta. Nykyisessä tilanteessa tämä ei ole mahdollista matkustuskiellon vuoksi. Teimme alkumaljaa varten itse hunajasimaa. Reseptinä käytimme Suomen Mehiläishoitajan Liiton sivuilta löytyvää  reseptiä . Hunajasima 4 l vettä 450 g hunajaa 2 sitruunaa ripaus hiivaa Sima saikin paljon kehuja, mutta niin saivat myös muut juomat. Heti alkuun on myös todettava, ettei kyseessä ole kaupallinen yhteistyö. Nykytilanteessa haluan itse suositella pienpanimoita juhlajuomien valmistajana, sillä kyseisellä alalla koronakriisi ja ravintoloiden sulku on syönyt asiakkaita.  Meidän häissämme tarjolla olikin paikallisen pienpanimon Panimo Honkavuoren juomia. Juomavalikoimaan valikoitui sekava seurakunta erilaisia oluita sekä panimon Työ-siideri. Alun perin pohdimme jotakin tiettyä olutta, jota olisi ol
Lue lisää

Häämarssihuolesi kaikki heitä

Kuva
Kohta räiskyvää avioelämää takana yksi viikko ja on viimein aika lopettaa radiohiljaisuus. Facebookin ja Instagramin puolella kuvia hääpäivästämme on näkynyt jo hieman, mutta nyt on viimein aika ryhtyä ruotimaan asioita yksi palanen kerrallaan. Tekisi mieli alkaa puhua ensimmäisenä pitkään salassa pidetystä hääpuvusta. Haluan kuitenkin aloittaa sillä, ettei kaikki mennyt kuten Strömsössä. On paljon asioita, jotka yksinkertaisesti unohtuivat. Ne ovat asioita, jotka hieman toki itseä ehtivät harmittaa, mutta oikeasti niillä ei ole mitään merkitystä. Tällä haluan rohkaista häitään suunnittelevia rentouteen: Kaikki ei tule menemään kuten olette suunnitelleet, mutta silti päivä pysyy yhtä taianomaisena. Nyt kerronkin joitakin asioita, jotka unohtuivat tai menivät mönkään. Osa niistä onneksi myös ratkesi viimemetreillä ihmeellisen ihanilla tavoilla. 1. Häämarssi Vielä viimeisinä päivinäkään en lakannut murehtimasta häämarssia. Syynä tähän oli, suutarin lapsilla ei ole kenkiä (isäni on
Lue lisää

Villasukissa vihille

Kuva
Viimeeksi kerroin  viikingeistä  kiinnostuksen kohteena ja sen näkymisestä häissä. Tällä kertaa otan puheeksi villan ja villasukat. Miksi villa? Kyse ei ole yksinomaan uudesta sukunimestä, Villanen. Olen aina ollut ikuinen romantikko ja aina ihastuessani johonkuhun olen neulonut hänelle villasukat. Monet villasukat ehdin neulomaan ennen kuin tutustuin Timoon. Lisäksi en enää juurikaan käytä muita sukkia. Kesät talvet jalassa on aina villasukat tai sitten ei sukkia ollenkaan. Olenkin moneen otteeseen jo sivunnut tietoa siitä, että olen neulonut morsiuspukuni itse villasta. Valitettavasti valokuvaa joudutte vielä odottelemaan, mutta arkistojen kärköistä olen kaivanut "making of" kuvia (pahoittelen laatua viiden vuoden takaa). Siitä se lähtee Hääpukuun soveltamani ohje löytyy Novitan 7 Veljestä -lehdestä (2012). Valitettavasti kyseinen malli ei näyttäisi olevan esillä Novitan neuleohje -palvelussa tällä hetkellä. Arkistosta  se kuitenkin löytyy. Otin inspiraation oh
Lue lisää