Kotikaupungissa vai syntymäkaupungissa

Juhlakaupunki valikoitui häillemme ensimmäisten asioiden joukossa. Blogiaiheena tämä aihe on kuitenkin saanut kypsyä kauan. Vasta viime päivinä olemme alkaneet pohtimaan syvällisemmin juhlakaupungin merkitystä niin perinteiden, omien tunteidemme kuin käytännön näkökulmasta.

Perinteisiin kuuluu usein hääjuhlan vietto morsiamen koti- tai synnyinpaikkakunnalla. Olen lähtöisin itse Elimäeltä, nykyiseen Kouvolaan kuuluvalta kylältä kuutostien varresta. Isäni on kanttori ja lapsuuteni aikaan hän työskenteli juuri Elimäen seurakunnassa. Siten kirkko tuli tutuksi tarinoineen ja kasvoinkin urkupenkillä ja kaiken maailman mummokerhoissa värityskirjaa väritellen. Muistan kuinka kylällä seisova upea Suomen vanhin yhä käytössä oleva puinen ristikirkko sai toimia vihkipaikkana sisarelleni. Aina haaveilin, että seinällä oleva vihkiryijy kerran levitettäisiin alttarin eteen minun hääpäivänäni. Olin haaveillut häistä niin Arboretum Mustilassa kuin Moision kartanossakin. 

Elimäen kirkko isäni kuvaamana

Niin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. 

Vaikean koulukiusaamisen vuoksi minulla ei ole kovin lämpimiä muistoja Elimäeltä. Viimeinen naula tähän arkkuun lyötiin viime jouluna. Ollessani sulhaseni Timon kanssa viettämässä joulua vanhempieni luona vanhempieni kotia häiriköitiin jälleen. Nuoret heittivät kotitekoisia räjähteitä pihallemme ja kerran ollessani itse ulkona ja menossa tarkastamaan tilannetta, heittivät he räjähteen minua kohti. Olin vajaan 5 metrin päässä räjähteestä sen lauetessa. Jouduin käymään paniikkioiretilan vuoksi tuona yönä sairaalalla ja yhä tänäkin päivänä oireet yllättävät kovien äänien ja nuorisojengien vaikutuksesta. Asiasta on tehty rikosilmoitus. 

En ole uskaltanut matkustaa vanhempieni luo tämän jälkeen. Tätäkin tekstiä kirjoittaessani huomaan kyynelten nousevan silmiini, sillä ikävä on suuri. 

Siispä valinta on selvä. Häitämme vietetään Joensuussa. Kaupungissa, joka merkitsee minulle uutta mahdollisuutta, rakkautta ja ennen kaikkea turvaa. Keskustan kirkon varasimme jo ajoissa viime syksynä ja käymme sen vielä varmistamassa tänä syksynä. Aikoinaan muuttaessani Joensuuhun, asuin aivan kirkon vieressä ja mietinkin kuinka se näyttää ihan piparkakkutalolta varsinkin talvisin. Juhlapaikaksi valikoitui Vainoniemen huvila, joka hurmasi muumitalomaisella tunnelmallaan kaakeliuuneineen. (Kuvia näistä myöhemmin omassa postauksessaan, kunhan kerkeän kamerani kanssa kiertelemään) 

Hauskinta on, että joensuulaiset varavanhempani ovat juhlineet samalla kaavalla aikoinaan omia häitään. 

Myös käytännön kannalta valinta on selvä. Vieraiden ollessa pääasiassa sijoittuneena Pohjois-Karjalan seudulle, on kaikille helpompaa saapua juhlistamaan tärkeää päiväämme tänne. Oma perheeni joutuu tämän vuoksi toki hieman matkustamaan, mutta mitäs asuvat niin kaukana ;) Häiden ajankohtakin vaikutti hääpaikan valintaan. Meille oli jokseenkin selvää häiden viettäminen talvisaikaan (ainakin minulle oli, Timon kanssa jouduin hieman neuvottelemaan). Myös tämä painoi vaakakupissa. Kesken opintojen häiden järjestely toiselle paikkakunnalle voisi olla haastavaa. 

Joensuu lopulta voitti mennen tullen tämän taistelun. Mitäpä märehtiä menneitä. Perinteet on tehty rikottaviksi. Tämä on meidän kaupunki. 

♡ R

Ps. Blogauksessa nähty akryylitaide on omaa käsialaani, haaveita ajalta ennen Timoa.