Villasukissa vihille

Viimeeksi kerroin viikingeistä kiinnostuksen kohteena ja sen näkymisestä häissä. Tällä kertaa otan puheeksi villan ja villasukat. Miksi villa? Kyse ei ole yksinomaan uudesta sukunimestä, Villanen. Olen aina ollut ikuinen romantikko ja aina ihastuessani johonkuhun olen neulonut hänelle villasukat. Monet villasukat ehdin neulomaan ennen kuin tutustuin Timoon. Lisäksi en enää juurikaan käytä muita sukkia. Kesät talvet jalassa on aina villasukat tai sitten ei sukkia ollenkaan.

Olenkin moneen otteeseen jo sivunnut tietoa siitä, että olen neulonut morsiuspukuni itse villasta.
Valitettavasti valokuvaa joudutte vielä odottelemaan, mutta arkistojen kärköistä olen kaivanut "making of" kuvia (pahoittelen laatua viiden vuoden takaa).

Siitä se lähtee

Hääpukuun soveltamani ohje löytyy Novitan 7 Veljestä -lehdestä (2012). Valitettavasti kyseinen malli ei näyttäisi olevan esillä Novitan neuleohje -palvelussa tällä hetkellä. Arkistosta se kuitenkin löytyy. Otin inspiraation ohjeesta, mutta muokkasin sitä sekä väreiltään, että malliltaan hieman suotuisammaksi. Pienensin pääntietä, joka sellaisenaan olisi minun makuuni ollut turhan laaja. En myöskään noudattanut kirjoneuleohjetta jokaista silmukkaa myöten vaan sommittelin värien vaihtumisen oman maun mukaan.

Helman kirjoneuletta

Nyt puikoilla on tällä hetkellä Novitan neuleohjeista löytämäni pitsineulesukat. Kukaties nämä on nyt "ne oikeat". Etsinnöissä on siis morsiussukat joissa astelisin alttarille. Kyseistä sukkaa pitäisikin sitten tehdä kaksi paria, sillä aiomme korvata sukkanauhan heiton villasukkien heitolla. Sukkaparin pitäisi siis olla myös niin viehättävä, että niillä joku poikamies naisen saisi itselleen lahjottua. Nykyinen neulomus tuntuu kuitenkin tällä hetkellä omaan jalkaan vähän turhan napakalta ja voikin olla, että ensimmäinen sukka jääkin vain kokeilukappaleeksi. Olen myös avoin uusille malliehdotuksille.

Ongelmana ohjeissa usein on, että naisten ohjeet jäävät palvelussa kokoon 38 ja itse olen perinyt isäni leveälestisen jalan ja pohkeeni on hyvin paksu. Tämä vaatii hieman yritysten ja erehdysten kautta löytynyttä taitoa ohjeitten muokkaamiseen. Ainoa järkevä ohje jonka voin oikeasti kanssaneulojilleni antaa on se, että sovita työn joka vaiheessa. Aina on hyvä myös tietysti mitata oma neuletiheys ja mittailla nauhan kanssa omia mittojaan. Näin voi laskea kuinka monta silmukkaa tarvitsisi vaikkapa sen pohkeen paksuimman kohdan ympäri. Kaikkien mallien muokkaus ei ole niin helppoa, mutta tässä ohjeessa on pitsineulekuvion ulkopuolella tilaa ylimääräisille silmukoille.

Harkinnassa on kaasoille (mikäli haluavat) rusettipannat pääkoristeeksi. Olen myös koettanut etsiä villaisen solmukkeen ohjetta, mutta voi olla että se on suunniteltava itse tai unohdettava ajatus kokonaan. Olisi vain mukava saada villa näkymään myös sulhasen pukeutumisessa enemmän.

Jonkin asteista pukukoodia on luvassa myös vieraille. Kun kyse on talvihäistä Pohjois Karjalassa muotoutuu pukukoodi hieman käytännönläheisempään suuntaan. En halua kenenkään joutuvan lonkkamurtuman vuoksi sairaalaan piikkikoroissa ja pikkukengissä liukasteltuaan pihalla. Tänä vuonna helmikuun alussa oli todella liukasta. Toisaalta talvikengät taas ovat hiostavat ja kuumat sisällä ja tuovat mukanaan kosteutta ja lätäköitä. Olemmekin päättäneet, että juhlaväki riisuu kenkänsä ja nauttii ihanasta hääpäivästä kanssamme villasukissa. Valokuvaajana tietysti itse odotan ja toivon sitä, että joku (tai sitten minä) käy hääpäivän aikana räpsäisemässä kuvan siivosti asetelluista kengistä juhlapaikan eteistilassa. Se onkin sitten vähän erilainen hääpotretti.

❤ R