Tästä se alkaa
Vai tiedänkö sittenkään edes sitä, milloin se alkoi. Alkoiko se sormuksesta Kreikassa tähtitaivaan alla, vai sittenkin mökkilaiturilla täysikuuta katsellen? Kenties se alkoi ystävällisistä kasvoista lempikahvilassani tai ehkä vieläkin aikaisemmin. Ehkä silloin, kun sanoin ystävälleni juuri sisään astuneen miehen muistuttavan cockerspanielia.
Oli miten oli, hyvä että alkoi.
Päätinpä nyt siis pyöräyttää blogin häävalmistelujen tallentamista varten. Heti varoituksen sana siitä, että olen aina ollut hyvä aloittamaan päiväkirjoja, mutta monesti sellaisen pitäminen on jäänyt parin ensimmäisen sivun jälkeen. Toivottavasti nyt teen poikkeuksen.
Jotenkin aina inspiraatiota etsiessäni olen törmännyt siihen stereotyyppiseen hääoletukseen (kesä, kukkia, silkkiä, tyttömäistä, prinsessa, blingbling...). Talvi, villa, muumit ja viikingit eivät taida olla kaikkien listalla ensimmäisenä samaan tapaan kuin meillä? Pahin virheeni taisi olla ostaa häälehti, kun aloin niin valtavasti epäröidä. Olenko luopumassa jostakin lapsuuden prinsessaunelmasta ja pukeutumassa valtavaan villasukkaan?
Valmistaudun henkisesti luopumaan sukunimestäni ja ottamaan tilalle uuden. Jatkuvasti saan kuulla siitä, että eihän minun tarvitse vaihtaa sukunimeä, mutta jokin sisäinen konservatiivisuus kaipaa sitä yhtä yhteistä sukunimeä postilaatikkoon. Itseasiassa koko häät ovat yhteisen sukunimen juhlaa ja Villasista otetaan näissä häissä kaikki ilo irti. #villasethäät
Mutta miten villa tulee näkymään häissä? Se selviää matkan varrella. En ehkä itsekään vielä täysin tiedä. Se on kuitenkin varmaa, että astelen alttarille villaisessa, omin käsin neulomassani hääpuvussa, josta voitte nähdä vilauksen tämän blogin taustalla.
Häät ovat edessä 2.2.2020 ja sitä ennen on paljon tehtävää. Ehkä siis myös kirjoitettavaa. ❤️ R
