Viikinkejä!?

Näissä teemaltaan hieman erilaisissa häissä ei nähdä morsiusparin yllä sitä perinteistä blingblingiä. Tällä kertaa kerron yhdestä kantavista teemoista – viikingeistä.

Innostuin jo viiden vanhana viikingeistä. Siinä missä muut tytöt pukeutuivat naamiaisiin prinsessoiksi, vedin itse kypärän päähän ja kilpineidon vermeet ylleni. Lapsenahan en katsonut lainkaan niitä perinteisiä disney-prinsessa elokuvia, vaan lemppareihini valikoitui Mulan ja Pocahontas vahvoine naispääosineen. Isoveljeni kanssa hakattiin toisiamme boffer-miekoilla ja viimeistään Sormusten Herra vei sydämen lopullisesti fantasialle.

Vasta 2013 alkanut Viikingit tv-sarja palautti minut takaisin alkuperäisen inspiraationi lähteelle: skandinaaviseen mytologiaan ja viikinkeihin. Näistä haaveilen vielä jonakin päivänä kirjoittavani fantasiakirjan ja joitakin luonnoksia onkin jo työn alla. Kirjallisuuden ja karjalan kielen opinnoissa olen päässyt syvälle myös samana aikana vaikuttaneisiin myytteihin täällä Suomen itärajan tuntumassa. Kantelettakin on tullut soiteltua.

Miten tämä kaikki liittyy sitten häihin?

Vanhantyyliset muinaiskorulöydöistä inspiraationsa ottaneet Kalevala Korut tulevat olemaan esillä etenkin minun tyylissäni. Kuntoutin vanhan äidinäidiltäni saamani hyvin harmaantuneen Kalevala Koru riipuksen (Kalevala Korun malli 65) ja se palasi upeassa, lähes uudenveroisessa kunnossa lakkauksen jälkeen. Hintaa tälle toimenpiteelle kertyi vähän vajaat 50e joten ehdottomasti suosittelen kaikille harmaantuneille Kalevala Koruille huoltoa, jotta pysyvät arvoisessaan kunnossa ja säilyvät jälkipolvillekin. Alla ennen ja jälkeen kuvat.

Ennen
Jälkeen

Isänäitini menehtyi valitettavasti vuosi sitten. Sain hänen jäämistöstään niin ikään Kalevala Korun aarrekäädyn ja silloin jo suunnitelmani hääkorujen suhteen selkenivät. Sillä tämä aarrekääty on pituudeltaan juuri sen verran pidempi, että äidinäitini riipus jää kaulassa sopivasti aarrekäädyn sisäpuolelle. Ajatus oli mielestäni hyvin kaunis. Näin molemmat isoäitini, sukuni matriarkat voivat olla saattelemassa minua alttarille.

Nämä korut eivät ole ehkä niitä nykisin perinteisiä hääkoruja. Minusta kuitenkin tuntuu, että nämä perinteet juontavat juurensa jostakin niin paljon kauempaa.

Toiseen ranteista aion pukea Iku turso rannekorun (kuvassa alempana), mutta toinen on vielä tyhjillään. Nykypäivänähän on tapana käyttää usein vain yhtä rannekorua, mutta viikinkiaikaan naisilla etenkin avioon mennessään oli rannekorut molemmissa ranteissa. Toinen on siis yhä etsinnässä. Toisaalta se voisi olla identtinen, mutta toisaalta haaveilisin jostakin jo tuotannosta lähteneestä mallista ja selailenkin kirppiksiä ja Caratian verkkokauppaa jatkuvasti. Myös korvakoruja pohdin. Minulla ei nimittäin ole reikiä, mutta toisaalta haaveilen Kuutar-korvakoruista tai joistakin samankaltaisista.

Muutenkin tyylissä pyrin luonnollisuuteen. Hiuksiini kaipaan jotakin luonnollista. Ystäväni laittaa hiukseni häihin ja kuvaa niistä tulee, kunhan päästään jonakin päivänä kokeilemaan ja suunnittelemaan. Hiustahan minulla riittää laitettavaksi. Hieman lettiä ja lainetta. Se sopinee yksiin hääpukuni kanssa.

Sitten niihin muihin asioihin:

Mielessä on ollut myös juomatarjoilun hoitaminen kotitekoisella simalla. Tämä juoma kun on alkujaan viikinkien juoma. Oikean simareseptin metsästys alkanee jo ennen vappua ja jatkuu pitkälle kesään, mutta tällä hetkellä mielessä pyörivät raparperisima ja herukanlehtisima. Mutta näihin simoihin sitten ihan omassa jutussaan.

Muuten viikinkiteeman näkyminen on vielä mietinnössä ja ideoita kuulen mielelläni ♥️

♥️ R

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tästä se alkaa

Kuva
Vai tiedänkö sittenkään edes sitä, milloin se alkoi. Alkoiko se sormuksesta Kreikassa tähtitaivaan alla, vai sittenkin mökkilaiturilla täysikuuta katsellen? Kenties se alkoi ystävällisistä kasvoista lempikahvilassani tai ehkä vieläkin aikaisemmin. Ehkä silloin, kun sanoin ystävälleni juuri sisään astuneen miehen muistuttavan cockerspanielia. Oli miten oli, hyvä että alkoi. Päätinpä nyt siis pyöräyttää blogin häävalmistelujen tallentamista varten. Heti varoituksen sana siitä, että olen aina ollut hyvä aloittamaan päiväkirjoja, mutta monesti sellaisen pitäminen on jäänyt parin ensimmäisen sivun jälkeen. Toivottavasti nyt teen poikkeuksen. Jotenkin aina inspiraatiota etsiessäni olen törmännyt siihen stereotyyppiseen hääoletukseen (kesä, kukkia, silkkiä, tyttömäistä, prinsessa, blingbling...). Talvi, villa, muumit ja viikingit eivät taida olla kaikkien listalla ensimmäisenä samaan tapaan kuin meillä? Pahin virheeni taisi olla ostaa häälehti, kun aloin niin valtavasti epäröidä....
Lue lisää

Polttarit

Kuva
Tässä välissä on joulu lusittu ja vuosikymmenkin ehtinyt vaihtua. Paljon olisi kirjoitettavaa niistäkin, mutta yritän pysyä lujana ja tiukasti tämänkertaisessa aiheessa. Nimittäin viime viikonloppuna olleissa polttareissa. Kovasti ajankohtaa oli yritetty sumuttaa minulta. Tottakai se oli myös toiveeni. Kuitenkin sisälläni asusteleva pieni Sherlock Holmes oli herännyt ja tarkkaili aivan liikaakin. Saattoi myös kurkistaa sulhasen kalenteriin jossakin välissä... Se ei siltikään yllätystä yhtään latistanut. Kaikista eniten odotin sitä, että oikeasti saan tavata rakkaita nuoruuden ystäviäni, joita en ole maantieteellisen etäisyyden, kiireiden ja kaikkien muidenkin syiden vuoksi nähnyt pitkään aikaan. Heidän ottaminen osaksi tätä polttariporukkaa oli ehdottomasti parasta. Harmillisesti osa rakkaista oli sairaana juuri kyseisenä viikonloppuna, joten heitä näen vasta häissä, mutta tälläkin porukalla oli aivan mahtavaa. Sain hetken aikaa pakata laukkuuni kaiken, mitä yöpymiseen tarvit...
Lue lisää

Salakavala aika

Kuva
Niin se vaan paukahti jo joulukuu ja häihin on enää alle 2kk. Samanaikaisesti tuntuu, että kaikki on ihan levällään ja toisaalta loksahtelee paikoilleen. Paljon on kaikkea muutakin puuhattavaa, kuten esimerkiksi joulu. Itse olen ollut jos jonkinlaisessa projektissa mukana (kuvaamista, oikolukua, laulamista) ja saanut samalla myös toteuttaa unelmiani. Siinä samalla se salakavala aika vain viuhahtaa kuin humalainen opiskelija vappuna. Koitetaan silti ottaa rennosti ja nauttia joka hetkestä. Kaikkihan me huomaamme ilmiön, jossa mielen maailmaan ilmestyy joulukuun ja tammikuun väliin yksi kuvitteellinen kuukausi. Asiat, jotka ovat ensi vuonna ovat vielä pitkän ajan päässä, vaikka todellisuus on toinen. Myös välillä näyttää siltä että kyseiseen yön mittaiseen ajanjaksoon varaudutaan kuukauden ruokaostoksilla. Lisäksi häidemme kohdalla ei auta ollenkaan ajatus siitä, että nehän ovat VASTA helmikuussa. NIIN MUTTA HETI JO TOISENA PÄIVÄNÄ! Eli stressinpoikasta on syntymässä. Lisäksi kand...
Lue lisää