Viikinkejä!?

Näissä teemaltaan hieman erilaisissa häissä ei nähdä morsiusparin yllä sitä perinteistä blingblingiä. Tällä kertaa kerron yhdestä kantavista teemoista – viikingeistä.

Innostuin jo viiden vanhana viikingeistä. Siinä missä muut tytöt pukeutuivat naamiaisiin prinsessoiksi, vedin itse kypärän päähän ja kilpineidon vermeet ylleni. Lapsenahan en katsonut lainkaan niitä perinteisiä disney-prinsessa elokuvia, vaan lemppareihini valikoitui Mulan ja Pocahontas vahvoine naispääosineen. Isoveljeni kanssa hakattiin toisiamme boffer-miekoilla ja viimeistään Sormusten Herra vei sydämen lopullisesti fantasialle.

Vasta 2013 alkanut Viikingit tv-sarja palautti minut takaisin alkuperäisen inspiraationi lähteelle: skandinaaviseen mytologiaan ja viikinkeihin. Näistä haaveilen vielä jonakin päivänä kirjoittavani fantasiakirjan ja joitakin luonnoksia onkin jo työn alla. Kirjallisuuden ja karjalan kielen opinnoissa olen päässyt syvälle myös samana aikana vaikuttaneisiin myytteihin täällä Suomen itärajan tuntumassa. Kantelettakin on tullut soiteltua.

Miten tämä kaikki liittyy sitten häihin?

Vanhantyyliset muinaiskorulöydöistä inspiraationsa ottaneet Kalevala Korut tulevat olemaan esillä etenkin minun tyylissäni. Kuntoutin vanhan äidinäidiltäni saamani hyvin harmaantuneen Kalevala Koru riipuksen (Kalevala Korun malli 65) ja se palasi upeassa, lähes uudenveroisessa kunnossa lakkauksen jälkeen. Hintaa tälle toimenpiteelle kertyi vähän vajaat 50e joten ehdottomasti suosittelen kaikille harmaantuneille Kalevala Koruille huoltoa, jotta pysyvät arvoisessaan kunnossa ja säilyvät jälkipolvillekin. Alla ennen ja jälkeen kuvat.

Ennen

Jälkeen

Isänäitini menehtyi valitettavasti vuosi sitten. Sain hänen jäämistöstään niin ikään Kalevala Korun aarrekäädyn ja silloin jo suunnitelmani hääkorujen suhteen selkenivät. Sillä tämä aarrekääty on pituudeltaan juuri sen verran pidempi, että äidinäitini riipus jää kaulassa sopivasti aarrekäädyn sisäpuolelle. Ajatus oli mielestäni hyvin kaunis. Näin molemmat isoäitini, sukuni matriarkat voivat olla saattelemassa minua alttarille.

Nämä korut eivät ole ehkä niitä nykisin perinteisiä hääkoruja. Minusta kuitenkin tuntuu, että nämä perinteet juontavat juurensa jostakin niin paljon kauempaa.

Toiseen ranteista aion pukea Iku turso rannekorun (kuvassa alempana), mutta toinen on vielä tyhjillään. Nykypäivänähän on tapana käyttää usein vain yhtä rannekorua, mutta viikinkiaikaan naisilla etenkin avioon mennessään oli rannekorut molemmissa ranteissa. Toinen on siis yhä etsinnässä. Toisaalta se voisi olla identtinen, mutta toisaalta haaveilisin jostakin jo tuotannosta lähteneestä mallista ja selailenkin kirppiksiä ja Caratian verkkokauppaa jatkuvasti. Myös korvakoruja pohdin. Minulla ei nimittäin ole reikiä, mutta toisaalta haaveilen Kuutar-korvakoruista tai joistakin samankaltaisista.

Muutenkin tyylissä pyrin luonnollisuuteen. Hiuksiini kaipaan jotakin luonnollista. Ystäväni laittaa hiukseni häihin ja kuvaa niistä tulee, kunhan päästään jonakin päivänä kokeilemaan ja suunnittelemaan. Hiustahan minulla riittää laitettavaksi. Hieman lettiä ja lainetta. Se sopinee yksiin hääpukuni kanssa.

Sitten niihin muihin asioihin:

Mielessä on ollut myös juomatarjoilun hoitaminen kotitekoisella simalla. Tämä juoma kun on alkujaan viikinkien juoma. Oikean simareseptin metsästys alkanee jo ennen vappua ja jatkuu pitkälle kesään, mutta tällä hetkellä mielessä pyörivät raparperisima ja herukanlehtisima. Mutta näihin simoihin sitten ihan omassa jutussaan.

Muuten viikinkiteeman näkyminen on vielä mietinnössä ja ideoita kuulen mielelläni ♥️

♥️ R