Ei ole kaikki muumit laaksossa...

Isin sylissä muumeja oli turvaisaa katsella pienestä pitäen

Muumit. Ne ovat olleet lähellä sydäntäni pienestä pitäen. Luulen, että vaikka se japanilais-suomalais-hollantilainen animaatio muumeista tulikin ulos siinä 90-luvun alkupuolella (aivan kuten minäkin), niin muumit ovat paljon enemmän kuin vain sukupolvikysymys Suomessa. Myös Timo muistaa lapsuudestaan muumit ja etenkin jotkut jaksot ovat elävinä muistoissa. Niitä samoja muumejahan me tapitimme jo pienenä, mutta eri osoitteissa. Oheisissa kuvissa on nähtävillä hyvin varhainen muumialtistukseni ja siitä se ajatus kai sitten lähti.




Jo nuorena neitokaisena ihastuin animaatioista etenkin Muumipapan urotyöt -teokseen perustuviin jaksoihin, joissa Muumipappa tarinoi nuoruudestaan. Jotenkin aina minua miellytti se miten tarinoiden hahmojen vanhemmat jotenkin loivat pohjaa olemuksellaan jälkeläisilleen. Ehkä suloisinta oli Hosulin ja Sosulin häät, joissa nuoripari vaihtoi nappeja. Siitä lähtien aloinkin haaveilla, että jonakin päivänä kohtaisin Hosulini, jonka kanssa laittaa napit vaihtoon.


Muumimukejakin löytyy, mutta pitkään Hosuli ja Sosulimukit olivat hyllyllä käyttämättöminä. Ensikerran kun Timo tuli käymään huomasin hänen sujuvasti napanneen juuri Hosulimukin hyllyltä. Nyt jälkikäteen se tuntuukin merkiltä, vaikka silloin muistan minua ärsyttäneen. Se muki kun oli varattu minun miehelleni. Nykyisin on enemmän sääntö kuin poikkeus, että minulle on kaadettu kuppi kahvia juuri Sosulin mukiin ja samoin on minun Hosulini laita. Ällösöpöilyä muumilaakson tapaan.

Nämä toteemimuumit ovat olleet mukana tällä matkallamme mukien ja murokulhojen muodossa, mutta odotettavissa on, että nämä rakastavaiset nähdään myös hääkakun päällä. Jos ei muuten niin viime vuoden muumijoulukalenterista löytyivät toteemimuumihahmot, jotka ovat jo ehtineet juhlapäiviä juhlistamaan erinäisten kakkujen päällä. Olen kuullut myös huhua, että meistä halutaan ottaa hääkuvat, joissa meidät puetaan Hosuliksi ja Sosuliksi. Kuitenkin toivon, ettei mieheni odota alttarilla minua paistokasari päässä.

No vaihdammeko nappeja? Ehkä? Joka tapauksessa napit tulevat näkymään todennäköisesti kakunkoristeissa ja muutenkin somistuksessa. Ainakin vanhempieni kotona on ihana vanha nappipurkki, jonka aarteita olen jo pikkutyttönä näpelöinyt. Josko sieltä ainakin jokunen nappi löytyisi.

Lisäksi juhlapaikalle saapuessa vieraita odottanee kulhollinen matkan varrella mukaan kerääntyneitä muumihahmoja (joulukalentereista, muumi-pääisäismunista...) ja niitä varten järjestetty alusta ja tausta. Toivomme kaikkien vieraiden poimivan kulhosta itselleen mieluisan tai muuten itseä muistuttavan muumin ja asettavan sen alustalle seisomaan. Saapuessamme juhlapaikalle asetamme Hosulin ja Sosulin jolloin hääpotretti onkin valmis otettavaksi. Toivomme toki kaikilta myös merkinnän, minkä hahmon valitsivat, jotta valokuvasta on hauska katsoa keitä kaikkia on paikalla.

Muumeja meillä onkin kasassa jo jotakuinkin 30, mutta lisää yhä kaivataan. Lojuuko sinulla turhia muumeja nurkissa? Etenkin tuttavilta otamme mieluusti muumeja vastaan (mieluiten pienestä kokoluokasta, jota saa juuri muumimunista ja -joulukalentereista).

Niin että ei taida olla kaikki muumit laaksossa tällä morsiamella.

♡ R